Nori on tänä vuonna ilmeisesti kaikista kolttosistaan huolimatta välttynyt joutumasta joulupukin tuhmien listalle - on sillä sen verran noita paketteja ja lahjoja ollut avattavana... Mutta on poika ollut myös aikalailla pihalla tästä jouluisasta tapahtumasta:
Herätään suhtaikaisin vaikka on lomaa.
Tehdään paljon erilaisia uusia ruokia ja maistellaan niitä.
Tuodaan kuusi sisälle, se koristellaan.
Laitetaan paperikääreitä sen alle (sen jälkeen kun on saanut vierestä katsoa kuinka ne on kääritty esineiden ympärille).
Ja kuinka ne paperikääret avataan kaiken sen jälkeen!
Onkohan Nori ainoa joka miettii sitä varsinaiseksi hölynpölyksi ja oudoksi toiminnaksi?
^alkuperäinen kappale on jo järkyttävän kaunis, mutta tämä cover on jotakin aivan toista luokkaa...^
Miten meinataan viettää Norpan kanssa joululomaa? Minun kun pitänee jo 2. päivä rientää kouluun niin on melko vähän aikaa loppujen lopuksi minulla ja pojulla duunailla jotakin... Ehkä otetaan vaan rennosti ja ollaan sormet/tassut ristissä että saatais lunta ja päästäis vetohommiin!
AIVAN! Norin ilmiömäinen joululahja johon revin rahat kukkaron pohjalta ovat huskyvaljaset! Kunhan näillä päästään treenaamaan (LUNTA KIITOS) niin taitaa molemmat osapuolet olla tyytyväisiä siihenkin hankintaan!
Laitetaanpa tähän alas Norin satoa vähän lisää, kyllä poika on kiltti tainnut olla!
Kaikenlaista kivaa!
Ja rapiat vielä päälle!
Christmas? Where?
Tuo iso kasa leluja ja muuta tavaraa saatiin eräältä tutulta. Heidän koiransa ei enää juokse ja kiiruhda tässä maailmassa niin he päättivät antaa tämän tavarat Norille - iso kiitos siitä! Tulee kyllä hyvään käyttöön kaikki, ja Nori on jo löytänyt monenmoista suosikkilelua kassin kätköistä. Valjaitakin ollaan jo testattu ja hyvin äijä niillä kulki. Ei voi tarpeeksi kiittää näistä kaikista ihanista tavaroista, jotka todella tulevat arkemme täytteeksi!
Lämmin kiitos Marikalle ja Timpalle!
Jatkakaahan samaan malliin lukijat näin jouluisina pyhinä ja antakaa omille koiruuksillenne myös vähän lomaa!
PPPPSSSSSTTTT......
JA JOKAINEN SHERLOCKIN FANITTAJAHAN ON KATSONUT JO UUDEN, CHRISTAMAS MINI-EPISODIN?!??!?! SHAME ON YOU IF YOU DON'T HAVE!
Painajaisia, painajaisia.... Niitä ei olekaan ollut pitkään aikaan - eikä varsinkaan painajaisia, joissa Nori on itse painajaisen kohteena.
Olen kerran eläessäni nähnyt sellaisen painajaisen, jonka pohjilta olen kävellyt karvat pystyssä ympäri taloa, mutta silloin painajaisella oli hyvä syykin siihen asenteeseen. Tänään on ollut samanlainen varotoimi pystyssä - ilman kylläkään syytä. Olen varsinainen taikauskoinen hölmö ja toisinaan uskon unilla olevan enemmänkin merkitystä. Toisinaan tulee nähtyä déjá vu-uniakin; muutaman sekunnin mittainen uni, joka jossain vaiheessa viikkoa tapahtuu oikeasti.
Ei siitä sen enempää vaan itse painajaiseen:
Nori ja meikäläinen oltiin saavutettu jotakin. En tiedä mitä mutta jotain erikoista, sillä meille annettiin arvostusta melkoisen paljon - ja Nori oli erityisen tottelevainen. Luotin siihen niin, että olisin voinut antaa henkeni sen tassuihin.
Oltiin ilmeisesti kauppakeskuksessa töissä ns. vartijoina. Nori äkkäsi miehen, jonka sylissä oli lapsi ja jota mies kantoi ulos kaupasta. Nori lähti perään. Käskin tulemaan takaisin, mutta Nori ei kuunnellut. Meni vain perässä. Silloin minussa tuli se fiilis, että jotain on hassusti kerran poika ei totellut. Kutsuin uudestaan, mutta ei niin ei. Menen koiran perässä ulos ja näen miehen laittavan lapsen autoon. Nori härrää ja hyrrää auton ympärillä - melkoisen häiritevästi myönnettäköön.
Mies ottaa kepakon ja lyö. Nori säikähtää ja ottaa pakkia, mutta ei lähde vielä tilanteesta pois. Mies lyö uudelleen. Norin käytös muuttuu peloksi, yrittää lähteä, mutta mies vain lyö uudelleen. Koira käpertyy maahan makaamaan. Huudan miehelle jotakin ja käsken Noria pois. Mies katsoo minua silmiin ja silmien takana on ontto hymy. Hän tietää satuttavansa minua tällä. Hän alkaa lyödä; uudelleen ja uudelleen. Ja mitä minä tein?
En yhtikäs mitään. En voinut. En pystynyt. Katsoin kuinka mies hakkasi Norin hengiltä silmieni edessä. Katsoin, kuinka maailman tärkein asia vietiin minulta. Tuskan vuoksi en voinut tehdä mitään - vasta kun oli liian myöhäistä. Löin miestä ja vaadin selitystä. En koskaan saanut sitä unessa.
Mitäköhän olin koskaan tehnyt saadakseni sen miehen vihan niskaani?
Ja mikä on maailman pahin tunne? Se on pelko, että painajainen kävisi toteen.
Asia vain olisi niin, että silloin minä tekisin jotain ennen kuin olisi liian myöhäistä. Minä seisoisin Norin ja kepakon välissä. Lyököön mies sitten minua, mutta Noriin hänellä ei ole oikeutta koskea. Eikä yhteenkään koiraan, joka pelkää eikä esitä hyökkäyksen merkkejä. Silloin minä olen ottamassa iskut vastaan - kävipä miten hyvänsä.
Yksi asia on ainakin varmaa: Älä katso Peter Pan 2 -elokuvaa ennen nukkumaan menoa, saat painajaisia :<
Nori taatusti arvostaa näitä mun elokuvakäyntejä forssassa kavereiden kanssa; se tietää aina sitä, että hän saa viettää oikein laatuaikaa äitini kanssa ja minä teen paluun vasta seuraavana päivänä. Sori Nori.
Ja otsikkokin kai sen kertoo mitä lehvaa oltiin kyylimässä: The Hobbit - Desolation of Smaug!
Mitäpä muuta tuosta elokuvasta voisikaan sanoa kuin sanoinkuvaamattoman upea teos - jälleen. Ensimmäinen osa oli jo mahtava (ihmekös tuo, onhan päähenkilöä, Bilboa, esittämässä ilmiömäinen Martin Freeman!), mutta kakkososa tykitti takaisin kovalla menolla, joka tarjosi actionia minun makuuni enemmän kuin tarpeeksi! Ja kuka voisikaan unohtaa kauan odotetun Smaugin näkemistä - ja jonka äänestä vastasi ilmiömäinen, tämän vuosisadan suosikkinäyttelijäni, Sherlockina ja Star Trekin Khanina tunnettu: BENEDICT CUMBERBATCH!!!
Nori arvostaa mun fandom -elämää!
Nori:"Joko sitä on fanitettu tarpeeksi? Entäpä minä! Blogin päätähti!"
Älä huoli, olen tulossa siihen! Nimittäin tämän elokuvan (Nori: Hei!!) ja elokuvatrilogian pohjaltakin tämä karvainen karvapallero on saanut osan nimestään! (Nori:Hääääh?)
Aivan niin. Mustaan viittaava sana ranskan kielestä on "noir", josta myös saa helposti muodostettua nimen Nori. Mutta. Kuten ensimmäisissä postauksissa on käynyt ilmi, jos parkki pentu olisikin tepsutellut tänne Norin sijasta, olisi nimi ollut Bilbo. (Tällä hetkellä Norpan veli kantaa nimeä Väiski!) Ja Norin puoleen, vielä nimettömän pennun nimen halusin pohjautuvan näihin elokuviin - tämmöinen teini ja fangirl kun olen. Kolmetoista kääpiötä, nimilitanja siis käytävänä läpi. En kuitenkaan halunnut heti tunnistettavaa vaan hieman sivuroolissa olevan: Dwalin, Bombur, Thorin, Fili ja Kili karsiutuivat siis heti pois laskuista. Nori ja noir, päästyäni tämän kääpiön kohdalle ei ollut epäilystäkään. Nori. Niin sen on oltava.
Ja tämän elokuvatrilogian toisessa osassa Norin roolia on nostettu hiiiiitusen. Siis todella vähän; mutta ainakin muutama vuorosana ja ehkä omanlainen tarkoituskin annettiin enemmän tässä.
Palataanpa takaisin Noriin oikein syvemmässä merkityksessä, ei aleta jälleen kertomaan nimitarinoita. Poika on kauhukakara. Varsinainen sellainen. Kun häivytään kotoa äitsykän kanssa töihin ja kouluun niin jo Nori pistää kämpän mullin mallin. Melkeen parin sadan euron edestä se on jo tuhonnut yrityksiä pitää itsensä pienemmässä tilassa. Ensimmäinen portti: liian matala, tuli yli. Toinen portti: tarpeeksi korkea, mutta muovit nakerreltiin. Nyt se on oman häkkinsä pistänyt sellaiseen kuntoon, että luukku aukaistaan itse ja metallit väännetään vänkyrään. Mitähän seuraavaksi? Nyt kyllä on parin päivän (juuri nämä, mitkä itse en ole ollut kotona) on ihan nätisti ollut yksinään.
Mikä mahtaa mussa sitten saada tuollaista aikaan? *hmmmm....*
Koulua on nykyään perjantaisin. Siinä menee sekin treenipäivä sitten. Voi kiitos vain tästäkin koululautakunta. Eihän mulla mitään muuta tekemistä olekaan kuin istua perjantaina koulussa opiskelemassa ruotsin alkeita, kemiaa ja matikkaa! Huomenna onneksi oma äitini pääsee hakemaan minut jo kahdelta sen sijaan että odottelisin bussia varttia yli neljään, joten ehkä saadaan vähän treeniaikaa.
Nyt on jo alkanut vähän tulemaan paineita ensivuoden alussa pidettävään Turun Winter Dog -näyttelyyn. Yritän kuitenkin rauhoitella itseäni, sillä Kristiina antoi suostumuksen ja saadaan Norin kanssa viettää siellä yö, joten jos näyttelyt menevät ihan takamuksilleen niin ainakin on mahtavaa seuraa ja puuhaa tiedossa koirillekin! Niin ja tietystikin Kristiinan Kerttu osallistuu samanmoiseen näyttelyyn - ja velipoika Väiski tulee turisteilemaan!
Yhteen mätsäriin tähdätään ennen virallista, sekin loimaalle 05.01. Jospas sitten saadaan vähän rauhallisempi fiilis aikaseksi minullekin, enkä stressaisi ja samalla siirtäisi sitä stressiä Noriin. Hopeless job to do, I guess...
Oftopic: Saatiin Kristiinalta aivan sikamakea panta!!
Mutta kuitenkin! Viime aikoina minun ihmismäisessä mielessä on ollut vain hyviä tapahtumia; ensinnäkin juuri hobitti -leffa, sitten joululahjat jotka olen hommannut parille kaverille ovat saapuneet ja valmiit annettaviksi. Norin joululahja hommattu, tädin virka täytetty. Nostalgiaa koettu. Sherlockin 3. kausi alkaa briteissä 1.1 (joulujakso kumminkin saadaan!!) ja Suomessa 19.1 !! Siihen mennessä omistan kyllä jo brittiversion dvd:stä, mutta.... naah, saanpahan itkeä vähän lisää. Nori saa siis kyyliä omistajansa sekoilua todenteolla, sorry boy!
Tää lehti on ihan mahtava! Ainakin tämä numero oli täynnä kaikkea mielenkiintoista minun mieleeni!
Ja laitanpa tähän alle meidän treenivideoinnin ensimmäisen osan. Arapiekka -pentueiden kanssa on pieni diili pystyssä, että tietyn ajan sisällä pitää omalle koiralleen opettaa tietty temppu; ensimmäisenä temppuna oli koiran tuleminen käskystä jalkojen väliin. Seuraavana vuorossa jalkojen välistä pujottelu!
Tänään kuitenkin vietettiin Norin kanssa aivan MAHTAVA päivä kera Kristiinan ja Kertun! Hypättiin Norin kanssa klo 11.00 junaan ja matkattiin moikkaamaan kamuja Turkkuseen!
Sää ainakin oli puolellamme; Kerttu ja Nori pääsivät peuhaamaan keskenään ulkona vapaana ihan suotuisassa säässä - mitään ei satanut eikä tuullutkaan. (Aurinkokaan ei kyllä näyttäytynyt...)
Siinä koirien peuhatessa räpsin kuvia automaattitarkennuksella ja kai se laadustakin näkyy aikalailla :'DD Nori sai tapansa mukaan kurmutusta Kertulta oikein kunnolla ja taisivat edes jotenkin väsyttää toisensa. Lähdettiin Kristiinan kämpille.
EI VOI MUUTA SANOA KUINKA IHANTEELLINEN ASUNTO. WAU.
Lähettyvillä unelmaisen upeat lenkkipolut ja kauppaan lyhyt matka. Musti ja Mirri kulman takana. Voi että, mikä paikka! Kyllä minä tykkäsin ehorottomasti!
Kristiinalla on myös toinen porokoira, Kaapo - uros siis. Kaapo on kerran nähnyt Norin ja ollut sitä mieltä, että tuo jässikkä ei mun silmille hypi! Nyt alkumurinoiden jälkeen pojat yltyivät jopa leikkiin! Norin mielestä vaan väsymyksen iskiessä kukaan ei saanut meikäläiseltä hakea nameja, joten yksi kahakka ainakin tuli aikaiseksi tällekin illalla - ja Norin syytä kaikki. Mitä on tuommoinen ahne karepukki...
Kuvan laatu ei ole parhain, mut huomaa taas kuinka nää pennelit on kattonu Hopeanuolta!
Tulin samalla reissulla maksaneeksi itseni lähes kipeäksi Norin joululahjan suhteen, mutta mitäpä siitä. Se oli kuitenkin otollinen hankinta ja olen ollut Norin luovutuksesta asti aivan vakuuttunut, että semmoinen Norille tulee joululahjaksi. Piste. Katsotaan jouluna sitten mitä paketista löytyy ;)
Vetolelu paras lelu on!
Oon aina vaan yhä enemmän sitä mieltä, että kuinka maailma on ihmeitä täynnä (SORI KRISTIINA, YLISTÄN SUA TÄÄLLÄ VÄHÄN VAAN!) ja miten voi löytää niin awesome ihmisen tämmösenkin kautta kuin oma koira ja tämän sisarukset. Kamalaa ajatella millaista menoa mulla olisi, jos Kerttu ei olisi päätynytkään Kristiinalle!
Kuka sitten kuuntelisi mun fandom -ihutuksia yöllä klo kolmen jälkeen ja kuka ei ottaisi pahasti nokkiinsa pikkusista (valhe) spoilereista? Kuka jakelisi neuvoja ja olisi muuten vain juttukaverina? Ja kuka oikeasti aikuinen kestäisi mun juttuja samalla tavalla? Minä ei tietä :D
Porosten leikkiessä siinä lattialla taustalle nousi vaan meikäläisen ja Kristiinan pälätys. Juteltiin niitä näitä; fandom -juttuja Sherlockista Grimmiin, Grimmistä Hannibaliin ja Hobittiin eli sinne ja takaisin. Tehtiin kaiken kattavia suunnitelmia seuraavista miittinkeistä ja miksei vähän samoilemisesta Suomen pohjoiseen - noh, mä olen niin pöheli, että mut saa mukaan millaseen seikkailuun tahansa!
Juteltiin myös arkisista hommeleista; elämisestä yleensä, peloista, haaveista, rahasta (kuten aina pitää puhua kenen tahansa kanssa), valokuvauksesta, susista, ihmisten älyttömyydestä... Kyllä hyvä juttukaveri paras kaveri on, niin se vain on :3
Pääasia, että kaikilla oli mukavaa ^^ (Ainakin Kristiinan sanojen ja facepäivityksen mukaan oli mukavaa), mutta niin oli mulla ja taatusti Norillakin. Tuolla se nytkin nukkuu sohvan takana ihan onnessaan! Uudestaan vain! ^^
^ On kyllä kaunis tulkinta tuostakin yhdestä suosikkikappaleestani ^
Suunnitelmia... Vielä hetki sitten mä ajattelin, ettei mulla ole kesäksi minkäänlaisia suunnitelmia - saa keskittyä Noriin kesätöiden ohella ihan täysin. Just joo, niinhän mä luulin!
Mitä nyt ekaksi on suunnitteilla on muiden Arapiekka -pentujen kanssa käydä kokemassa vähän paimentamista lampaiden kanssa. Toinen juttu on matkata ruotsiin katsomaan erästä porokoiratuttua. Sitten on ne kesätyöt. Maailmannäyttely.
Yhtäkkiä onkin vaikka kuinka paljon tekemistä - ja mukavaa sellaista! +tietysti agilityyn päästään todenteolla paneutumaan myöskin kesällä! Awesome summer edessä siis!
......Ja Kristiinalle kiitos koreografia -inspiraatiosta koiratanssiin... Tää ei lähekään ihan heti kun on tuo biisikin tuossa alla! ;)
Heissan kaikki! Täällä taas mennään ja rytistään, nautitaan lumesta ja muistellaan vanhoja. Kuinka pieni nassukka tuo minun pieni NORPPA olikaan vielä Juhannuksena... *huokaus* Melkeinpä tippa tuli linssiin kun vilkaisi ja työsti vanhoja videoita. Voi että...!
Nori RAKASTAA lunta, se on tullut jo selväksi. Harmi vain, että itse olen sairaslomalla ollut koko viikon flunssan ja kuumeen takia niin pojalle on siitä tullut miinuksia ulkoilun suhteen. Onneksi jätkällä on seuraa, niin pääsee juoksemaan pihalle kun vain päästän ulos ovesta - kyllä Mico pitää hänet vauhdissa!
Leikki alkakoon!
Se tunne kun näitä kuvia selailee... MITEN TOI VOI UTTAA NOIN UPEAN ASENNON!?
Oli Papikin mukana riennoissa!
Entiset riitapukarit sietävät toisiaan - jotenkin...
Eipä mitään uutta ole oikeastaan. BANNERI KOKI MUUTOKSEN KOSKA TÄÄLLÄ NY JAUHETAAN SHERLOCKISTA JA VERTAAN NORIN JA MINUN SUHDETTA WATSONIN JA HOLMESIN SUHTEESEEN NIIN.
Perjantai -harjoitukset jäi välistä koska aamulla lähdettiin äitsykän kanssa vähän jouluostoksille (koirat mukana kylläkin) ja palatessa oli jo pimeää. Jos huomenna sitten?
Ja niin, nyt katon alla yksi koira lisää. Ei, ei. Ei pysyvästi. Siskon narttukoiralla juoksut, joten Mico -uros tuli tänne siksi aikaa, jotta ohi menee. Tunnetusti Mico ei ole oikein pitänyt Norista, sietänyt jotenkin. Nyt on yhteenotoilta vältytty koirien suhteen. Itsellä menee hermot tuohon rääpäleeseen kun räksyttää jokaikistä pientä ääntä...
Biisi on ihana, Anulle kiitokset siitä vinkistä :3
Suljinaika ja tarkennus eivät olleet puolellani, mutta on tässä silti jotain 'juuri ja juuri' -julkaisukelpoista...
(PSSSSST, SHERLOCKIANS! 1.1.2014 briteissä ensimmäinen jakso, Sherlock on palaamassa...! Toinen jakso 5.1. ja hyvästit jätämme jälleen jo 12.1... *snif* Samaan aikaan niin haikea ja innostunut olo nyt... Onneksi sopimukset neloskaudesta on jo tehty!)
Kriiseilemistä enemmänkin fandom -linjalla kuin Norin kanssa, mutta näiden kriisien keskellä on joskus vain hyvä istua alas (tai rysähtää sohvalle) ja tuijottaa tuon pienen, lähes kylläkin jo 8 kuukauden ikäisen poropojan menoa.
Miten se kasvaa, miten se menee, miten se miettii ja ihmettelee, miten se oppii. Miten se kallistaa päätä ja yrittää kutsua vanhusta leikkiin. Miten se ärsyttää ikäpappaa uhmaavilla hypyillä ja kuonon tökkäisyillä takamukseen. Kuinka se haukkuu vanhaa kissaa, joka ei sitä suvaitse lähettyvilleen. Kuinka se leikkii nuoremman kanssa ja on opettanut sitä puolustamaan itseään.
Ja kuinka se vain ottaa lelun, kierähtää selälleen ja leikkii ja örveltää, remuaa ja pinkoo ympäriinsä. Kuinka naurettavalta urpolta se näyttää välillä, kuinka se jää tuijottamaan minun katsettani. On siinä varsinainen veitikka kyllä.
Miten se illan tullen käpertyy tietokonepöydän alle varpaita lämmittämään, kuinka se myöhemmin tulee huoneen lattialle nukkumaan, josta vaivihkaa kapuaa viekkuun. Kun se aamusin yhtä ulalla maailman menosta pyörittelee päätä herätyskellon soidessa, kuinka se huokaisee: 'Vielä viisi minuuttia...'
Semmoinen on minun Norppa, lähes jo 8 kuukautinen poropoika. On se semmonen äitin vauva vieläkin, yhdestä vähänkään pahemmasta sanasta se jo pyytelee anteeksi, mutta osaa myös painia osaavasti. Omistajalla käsivarret ja jalat mustelmilla, mutta kivusta ei tietoakaan. Ei verta, ei mitään, illan kestävät naarmut vain käsissä ja aamulla ne ovat jo kadonneet. Hellä tuo kaveri on kyllä, ellei sitten siltä kerjätä enempää turpaansa!
Vesikuppibisneksiä se ei ole lopettanut, mutta yli 8h pidätyskyky sillä jo on kunhan on aamulla päässyt tekemään molemmat tarpeensa. Muuten saattaa amislaisella olla vastassa hajuinen yllätys kotosalla... Niin se aika menee. On se silti vielä pikkunen. Järeä, jylhä, reppana ja pikkunen, kaikkia samaan aikaan.
Taas kuvaton postaus, anteeksi. On muutenkin ollut niin hiljaista, mutta siihen syy on niin yksinkertainen, että me ei olla tehty MITÄÄN. Ei. Mitään.
No ollaanhan me tietysti treenailtu vähän, mutta ei juurikaan mitään uutta. Kunhan Norin kärsivällisyys ja energia ja motivaatio menevät yhteen omien liikkeideni/osaamiseni kanssa niin silloin menee putkeen. Toisinaan vain nämä eivät mene yhteen; syy enimmäkseen minussa kylläkin...
Tyytyväinen olen Norin kaukokäskyihin äänellä. Istu, maahan ja seisominen alkavat sujua jo parin kolmen metrin etäisyydeltä todella hyvin. Meillä kun on alusta asti ollut vaikeuksia maahan menon kanssa; jo silloin kun sitä alettiin ensimmäistä kertaa namilla opettelemaan. Tuo herra nimittäin ei ole mikään kärsivällisyyden perikuva ja sen kyllä huomaa!
Ja jos vain vähänkään valoa ja aikaa on suotu viikonloppuisin, ollaan alettu ottaa läpijuoksua ja pari hyppyä. Tuetystikään hypyt eivät ole korkeita, ehkäpä sen... kymmenen senttiä? Tämän kanssa tullaan varmasti jatkossa painimaan paljon - tai kuka tietää, jos Norin hehkulamppu syttyy jälleen yhtäkkiä asioiden yhteydessä.
Mutta varsinaisesti otsikko kertoo siitä, kuinka se kasvaa ja varttuu. Konttiahan se on nostellut jo kauan eikä se minua yllätä, todellisen kolhaisun sain siitä kun säkää mittailin. 8 kuukauden iässä tasan 50 senttiä! Pidin Norille melkoisen palopuheen, kuinka (erään kirjasen mukaan) jätkällä on enää neljän sentin vara! (+Lappalaisten sivuilla ihannekoko 51... mutta, mutta.)
Lisäksi Norilla tuntuu olevan korvatkin tulossa käyttöön. Tottelee hienosti eikä ainakaan meikäläistä kyseenalaista paikka -käskyissä kun on tosi kyseessä. Tuli testattua äitsykän kutsuilla, jonne ramppasi porukkaa. Toki Nori pääsi odotuksen jälkeen tervehtimään, omaan pomppuilevaan tapaansa.
___
Tänään (21.11.) saatiin tänne meillekin lunta. Innolla odotan koulun jälkeistä kalapaniikkia kun Nori pääsee kontaktiin tämän uuden aineen kanssa - mitä mahtaa meinata? Kun sadekin on jo suuri ongelma kun ei sinne halua mennä töpöttelemään (TASSUT KASTUU) niin mitenköhän tämän kanssa sitten? xDD
Vähän tylsähkö postaus kun ei kuvia ole, mutta näin meillä nyt tällöin ^^
9.11. Mätsärit Raisiossa. Viides kerta. Jännitys tuli hetkeksi, häipyi ja pysyi poissa. Tuppaa olemaan vähän helpompaa jo näissä käyminen - olen kyllä silti sitä mieltä, että virallisissa sitten pyörryn tai oksennan, miten vain.
Meillä kaikki sujui oikein hyvin, mutta kavereilla ilmeisesti ei :D Yhden kaverin piti tulla kuvaamaan menoa, mutta nukkuikin pommiin ja treffattiin hänet sitten myöhemmin. Kertun omistaja taas muisti, että mätsärit alkoivat vasta klo 13. Tunnin myöhässä olivat siis, mutta pääsivät vielä kehään! Hyvä hyvä!
Nori oli levoton kuten aina, stressasi ja yritti tehdä tuttavuutta muihin. Omistaja vaan ei sallinut. Käskytystä tuli istumaan ja maate ja niin edelleen ja vilpittömästi olen pahoillani kamu. Kehää saatiin odotella, tuomarilla taisi olla '5 minuuttia per koira' -tahti menossa.
Vastassa oli boxeri, juostiin takana. Tänään tuli jälleen yksi syy lisää miksi haluaisin aina juosta Norin kanssa ensimmäisenä. Tämä koira tarvitsi treeniä enemmän, paljonkin. Juokseminen oli omistajan käteen hyppimistä ja me jouduimme tuomarin pyynnöstä odottamaan Norin kanssa, jotta saatiin sopiva väli (toisella puolen kenttää) ja silti ajauduttiin persuksiin kiinni. Punainen saatiin siitä.
Ymmärsin miksi tuomarilla meni aina niin kauan ottaa seuraavat osallistujat. Hän antoi kommenttia. Noria kehui kovasti, kuinka hieno ja kompakti koira on, liikkeet oikein sulavat ja hyvät. Minä sain noottia puolestani, krhm. Norin kuono meni maassa, joten yritin nykäistä pään ylös. Tästä siis sain noottia, että kannattaa muulla tavoin saada pää ylös, muuten koira saa vain negatiivisen ajatuksen koko touhuun eikä sitten ikinä tule tykkäämään. Kiittelin neuvosta ja menin odottamaan punaista kehää.
Punaisten kehässä oli jälleen kivasti porukkaa. Ahdasta oli, mutta saatiin silti homma rullaamaan seisomis -kamppailulla. Tuomari ilmoitti haluavansa nähdä PARHAAN seisonnan, mitä koira pystyy tekemään. Tämähän me osattiin Norin kanssa. Takana oleva dobermannin omistaja käytti tapana heittää namin eteenpäin, jotta sai koiran katseen sinne ja antoi vähän ajan päästä ottaa namin. Ryntäämällä. Nori hienosti seisoi silti, ei juurikaan välittänyt. Porukkaa putosi ja putosi ympäriltä, mutta en kerinnyt sitä huomioimaan kun Nori tarvitsi pitää seisonnassa. On sillä vaan hyvä kärsivällisyys, seisomista nimittäin riitti ja jaksoi pönöttää hienosti. Onneksi ollaan opeteltu ns. suoraa seisomista. Siis niin, ettei tarvitse asetella juuri lainkaan kun menee jo niin hyvin valmiiksi.
Lopulta tuomari ilmoitti, että juoskaa pari kierrosta. Katselin ympärilleni. Meitä. oli. neljä. NELJÄ?! Siinä sitten mentiin pari kierrosta ja Nori meni upeasti! Pari kertaa nokka painui maahan, mutta tällä kertaa korjasin äänellä. Huudahdin 'täällä!' ja 'hyvä!' äännähdyksiä. Sain pään ylös!
Sijoitus oli punaisten kolmas!
Ja kuten aiemmin tuli mainittua, kuvamateriaalia ei juurikaan ole. Vain Norin sievästä ekasta ruusukkeesta, josta saatiin kuva vasta kotona :3
Mahtava päivä takana siis, viides kerta toden sanoi! ^^
Kuten mahdollisesti huomaatte, blogi muuttaa ulkonäköään jatkuvasti. Omistaja ei vain osaa päättää mikä näyttäisi hyvältä...
Huomenissa kuitenkin edessä on videointia kunhan sää sallii, ja ruoan laittoa. Perjantait on mulla koulusta vapaata niin on sitten aikaa harjoittaa kokkaustaitoja ja Norin osaamista laajemmin. Edessä on monenmoista: Norille agi- ja toko-treeniä.
Minulla taas ruokalistana olisi alkuruoaksi vihanneskeittoa, pääruokana porsaan kyljyksiä ja siinä lisukkeena perunoita ja jälkiruoaksi karamellisoituja suklaapäärynöitä. Niin, jos olisikin koko päivä aikaa, se voisi helpottaa, mutta mutsi saapuu kotiin klo 16.00 ja silloin on kattauksen oltava valmis! Liikaa masterchefiä? Luultavasti.
Ei, me ei olla armeijassa. Puuhastelua on ollut pienimuotoisesti; pientä reeniä siinä 5-15 minuutin pätkissä. Tokoilua tällä viikolla. Ulkona (valitan aina samasta aiheesta) on aina liian pimeää agihommiin. Pitäisi päästä jonnekin valaistulle kentälle tai halliin, mutta löytyykö tältä paikkakunnalta sellaista? NO EI. *murh*
'Sivu' luonnistaa jo! Jesh! Voisin hypätä kattoon, sillä nyt Noria ei tarvitse ohjastaa kädellä kiertämään meikäläistä, vain käsky ja läimäytys reidelle riittää ja poika kiertää ja istuu vasemmalle puolelle. Good job!
Seuraaminenkin on jo hyvässä mallissa. Kevyessä hölkässäkin pysyy vieressä eikä karkaile, tästä on hyötyä ainakin mätsäröinnissä ja näyttelyissä!
Mätsäreistä puheenollen, ollaan osallistumassa raision mätsäreihin 9.11. Se on sitten meidän viides mätsäri; saa nähä miten siellä käy! Pennut on luokiteltu erikseen isoihin ja pieniin, joka on hirmu kiva. Ollaan oltu vaa yhes mätsäris mis oli sama systeemi, muissa ollu molemmat samassa ja kyllä on pitkä aika siinä välissä odotella...
Ja näköjään Kerttu omistajineen jälleen kerran tulossa! Mahtavaa! ^^
Ja fontille ja sen koolle tekisin jotain tekstien otsikossa, mutta bloggerilla on jotain mua vastaan! >_<
- Sorge näistä tyngistä postauksista, mitään ihmeempää kerrottavaa kun ei ole. Perjantaina säiden suosiessa kuvaan videolle meidän treenejä jälleen ^^ -
Ok, kun ei ole MITÄÄN muutakaan kerrottavaa ja silti haluan vain kirjoittaa jotakin kivaa, niin kirjoitetaanpa meidän (minun pikemminkin) treenimusiikkia. Minulla siis useasti toinen kuuloke korvassa ja sieltä tulee musiikkia. Lista on nolo, mutta itselleni tärkeää on tempo ja rytmi.
Vähän kuin 'Tontut' -lastenohjelmassa 'Dani'-tonttu onnistui pelaamaan jääkiekkoa musiikin avulla! ^^
Järjestyksellä ei niin väliä, mulla tulee sekalaisella toistolla:
1. Anna Abreu - Music Everywhere
2. Ylvis - The Fox
3. Demi Lovato - Heart attack
4. Robin - Boom Kah
5. Colton Dixon - Never Gone
6. Taylor Swift - Haunted
7. Imagine Dragons - It's Time
8. Imagine Dragons - Radioactive
9. ONE OK ROCK - The Beginning
10. Glee Version - We Are Young
11. David Guetta - Whitout You
12. The Band Perry - If I Die Young
13. Parachute - Forever & Always
14. Will Young - Come On
....
Ja sitä rataa... Ehkä kannattaa sanoa näin suoraan, että en kuuntele Robinia. En. Tuossa Boom Kah biisissä on vaan niin hyvä rytmi, että minulla luonnistaa askeleet paremmin ja ajatus kiertää - kuten kaikissa muissakin biiseissä. Englannin kieli on välttämätön.
Vaikka vuorokausi onkin kääntymässä pian sunnuntaiseen niin silti tämä kaikki tapahtunut sijoittuu lauantai-iltaan. Ajankohtaan, jolloin iltahämärä oli ottamassa vallan, mutta näkökenttä ei kuitenkaan ollut täysin huono...
Päätin, että otetaan Norin kanssa nyt agi -treeniä (juuri näitä mitä voi kotona harjotella) eli kiertoa, läpimenoa, syliinjuoksua ja tänään otettiin uutena valssi.
Koko treeni aloitettiin 'seuraa' -käskyllä. Koska en halua, että Nori hankaa jalassa kiinni seuratessa, annan välille oman arvonsa, kunhan katse on minussa ja askel kepeä. Hyvin menee näiden osalta, muutama metri edetään hyvin intensiivisesti jo!
Aloitetaan agista puhuminen vaikka siitä, että kun olen tuota 'kiertoa' harjoitellut ja aloitin uutena juttuna, niin otin loogisesti käskyksi 'kierrä'. Siinä on ollut omanlaista takkurointia, ja kun vahingossa eilen sitten sanoinkin 'ympäri' niin jätkä veti kuin vanha osaaja. Mistä lie senkin saanut päähänsä?
Tehtiin sitä pari minuuttia, vaihdettiin läpijuoksuun. Palattiin takaisin 'ympäri' -käskyyn ja koska haluan tavoitella tähtiä ja mahdottomuuksia, jäin Norin kanssa n. 1-1,5 metrin päähän kierrettävästä esineestä - tässä tapauksessa valopylväästä. Annoin käskyn ja ohjasin kädellä, jalkojani en liikuttanut. Nori pinkaisi juoksuun, kiersi valopylvään ja lähti tulemaan takaisin. Sitä ennen olin kääntynyt ympäri ja ottanut muutaman juoksuaskeleen. Palkkaus ja kehut. Uudelleen. Sama meininki. Jess! (toki tämä toistettiin enemmän kuinkahdesti).
Tämän jälkeen otin 'sivu' -harjoituksia. Nyt poika osaa 'kierrä' -käskyn avulla edestä tultaessa kiertää oikealta puolelta, selän takaa vasemmalle ja istua siihen. Tänään taas niitä päiviä kun kaikki näyttää sujuvan?
Sitten... valssi. Itsellä tähän epäilyksiä, koska tunnetusti pääni ja jalkani eivät aina pelaa samaan pussiin. Otin itselleni ilman koiraa varmaan lähes kymmenen kertaa, jotta varmasti jalat menevät yhteen käsien kanssa. Rohkaistuin ja otin Norin mukaan.
Suu meinasi loksahtaa auki, kun Nori tajusi homman jujun. Tietysti mentiin hitaalla tempolla, mutta silti jätkä näytti tietävän, mikä on homman nimi! Palkaksi nameja ja kunnon juoksemista pallon kanssa. Loppuun kevennykseksi muutama 'sivu' ja seisotus, palkkaus ja sitten sisälle. Isot kehut ja paijaukset päälle.
On se vaan niin mahtava kun sillä keskittyminen ja energia pelaavat yhteen pussiin! - ja minun tietysti!
Jos huomenna aika ja sää sallivat, niin yritän ottaa videota harjoituksista taas. Kuvaton (almost), sorryt siis ^^
Ei, ei mätsäröintiä tänään, joten ehkäpä otsikko vie sen osalta vähän harhaan, mutta... Noh, jatketaan:
Torstai: Ole yksi päivä poissa kotoa ja saa koira sekaisin kotiinpaluulla. Jep. Nori ei meinannut pysyä nahoissaan kun saavuin kotiin, ja mitäpä poika teki? Tuli metallisen terassiputkiaidan välistä. Just, nyt se ei pysy siellä ilman valvontaa millään. "Kun kerran se tulee läpi, niin se tulee aina" - eikö vain?
Kaikista jäätävintä tässä on se, että tuo väli, josta Nori ponkaisi läpi kuin vettä vain n. 16 senttiä... Tuo todellakin on varsinainen mato! Takaraivossa on aina kytenyt pieni pelko, että Nori keksii tuon tempun, mutta lopputuloksena ei ole voitokas läpimeno vaan kivulias juuttuminen lonkista...
Perjantai: Tuli selväksi, ettei mennäkään lauantaina mätsäröimään. Treenailtiin kyllä, mutta kehä ei kutsu. Meikäläisen pitää hoitaa pari koulutehtävää tässä vknlopun aikana, joten aika ei vain riittäisi kun sunnuntaina on sitten vielä työvuoro. Vaikkakin sunnuntaina olisi kyllä loimaallakin mätsärit - lähempänä siis... *huokaus*
Täytyy katsoa miten käy.
Treenailtiin kuitenkin tuossa aamupäivällä Norin kanssa vähän juoksemista ja sitten pari agilityjuttua. Kiertämistä ja läpijuoksua, sellaista mitä nyt voi ilman esteitäkin harjoitella.
Ja nyt todellakin tuntuu, että poika on kasvanut todenteolla. Ei ulkoisesti - kyllä niinkin - mutta taisi merkata tänään. Kyllähän tuo on todella kauan jo konttia nostanut, mutta merkkaaminen... Nyyhkis. Noria ottaessa en malttanut odottaa sen kasvamista aikuiseksi (jota se ei onneksi vielä täysin näytä olevan), mutta nyt kun katselen pentukuvia ja muistoja... Mitä antaisinkaan yhdestä päivästä kun se vielä oli syliin sopiva nassukka?
Lauantai: Success! Yes! Aamutreenailua ja jes, Nori osaa nyt kaukokäskyllä nousta istuma -asennosta seisomaan! Jes, jes, jes! Tätä on treenattu jo jonkin aikaa ja nyt tuo luupää on sen hoksannut! Olen ehkä liiankin innoissani - voiko niin edes olla? - mutta Nori ei ole pitkään aikaan oppinut mitään uutta (ja minun syynihän se on, kun en ole opettanut, heh), joten sen puolesta olen todella riemuissani ^^
Nori on tänä vuonna ilmeisesti kaikista kolttosistaan huolimatta välttynyt joutumasta joulupukin tuhmien listalle - on sillä sen verran noita paketteja ja lahjoja ollut avattavana... Mutta on poika ollut myös aikalailla pihalla tästä jouluisasta tapahtumasta:
