lauantai 2. marraskuuta 2013
Success! #2
Vaikka vuorokausi onkin kääntymässä pian sunnuntaiseen niin silti tämä kaikki tapahtunut sijoittuu lauantai-iltaan. Ajankohtaan, jolloin iltahämärä oli ottamassa vallan, mutta näkökenttä ei kuitenkaan ollut täysin huono...
Päätin, että otetaan Norin kanssa nyt agi -treeniä (juuri näitä mitä voi kotona harjotella) eli kiertoa, läpimenoa, syliinjuoksua ja tänään otettiin uutena valssi.
Koko treeni aloitettiin 'seuraa' -käskyllä. Koska en halua, että Nori hankaa jalassa kiinni seuratessa, annan välille oman arvonsa, kunhan katse on minussa ja askel kepeä. Hyvin menee näiden osalta, muutama metri edetään hyvin intensiivisesti jo!
Aloitetaan agista puhuminen vaikka siitä, että kun olen tuota 'kiertoa' harjoitellut ja aloitin uutena juttuna, niin otin loogisesti käskyksi 'kierrä'. Siinä on ollut omanlaista takkurointia, ja kun vahingossa eilen sitten sanoinkin 'ympäri' niin jätkä veti kuin vanha osaaja. Mistä lie senkin saanut päähänsä?
Tehtiin sitä pari minuuttia, vaihdettiin läpijuoksuun. Palattiin takaisin 'ympäri' -käskyyn ja koska haluan tavoitella tähtiä ja mahdottomuuksia, jäin Norin kanssa n. 1-1,5 metrin päähän kierrettävästä esineestä - tässä tapauksessa valopylväästä. Annoin käskyn ja ohjasin kädellä, jalkojani en liikuttanut. Nori pinkaisi juoksuun, kiersi valopylvään ja lähti tulemaan takaisin. Sitä ennen olin kääntynyt ympäri ja ottanut muutaman juoksuaskeleen. Palkkaus ja kehut. Uudelleen. Sama meininki. Jess! (toki tämä toistettiin enemmän kuinkahdesti).
Tämän jälkeen otin 'sivu' -harjoituksia. Nyt poika osaa 'kierrä' -käskyn avulla edestä tultaessa kiertää oikealta puolelta, selän takaa vasemmalle ja istua siihen. Tänään taas niitä päiviä kun kaikki näyttää sujuvan?
Sitten... valssi. Itsellä tähän epäilyksiä, koska tunnetusti pääni ja jalkani eivät aina pelaa samaan pussiin. Otin itselleni ilman koiraa varmaan lähes kymmenen kertaa, jotta varmasti jalat menevät yhteen käsien kanssa. Rohkaistuin ja otin Norin mukaan.
Suu meinasi loksahtaa auki, kun Nori tajusi homman jujun. Tietysti mentiin hitaalla tempolla, mutta silti jätkä näytti tietävän, mikä on homman nimi! Palkaksi nameja ja kunnon juoksemista pallon kanssa. Loppuun kevennykseksi muutama 'sivu' ja seisotus, palkkaus ja sitten sisälle. Isot kehut ja paijaukset päälle.
On se vaan niin mahtava kun sillä keskittyminen ja energia pelaavat yhteen pussiin! - ja minun tietysti!
Jos huomenna aika ja sää sallivat, niin yritän ottaa videota harjoituksista taas. Kuvaton (almost), sorryt siis ^^
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti