Vähän tämmöinen off-topic -postaus tähän väliin.
Painajaisia, painajaisia.... Niitä ei olekaan ollut pitkään aikaan - eikä varsinkaan painajaisia, joissa Nori on itse painajaisen kohteena.
Olen kerran eläessäni nähnyt sellaisen painajaisen, jonka pohjilta olen kävellyt karvat pystyssä ympäri taloa, mutta silloin painajaisella oli hyvä syykin siihen asenteeseen. Tänään on ollut samanlainen varotoimi pystyssä - ilman kylläkään syytä. Olen varsinainen taikauskoinen hölmö ja toisinaan uskon unilla olevan enemmänkin merkitystä. Toisinaan tulee nähtyä déjá vu-uniakin; muutaman sekunnin mittainen uni, joka jossain vaiheessa viikkoa tapahtuu oikeasti.
Ei siitä sen enempää vaan itse painajaiseen:
Nori ja meikäläinen oltiin saavutettu jotakin. En tiedä mitä mutta jotain erikoista, sillä meille annettiin arvostusta melkoisen paljon - ja Nori oli erityisen tottelevainen. Luotin siihen niin, että olisin voinut antaa henkeni sen tassuihin.
Oltiin ilmeisesti kauppakeskuksessa töissä ns. vartijoina. Nori äkkäsi miehen, jonka sylissä oli lapsi ja jota mies kantoi ulos kaupasta. Nori lähti perään. Käskin tulemaan takaisin, mutta Nori ei kuunnellut. Meni vain perässä. Silloin minussa tuli se fiilis, että jotain on hassusti kerran poika ei totellut. Kutsuin uudestaan, mutta ei niin ei. Menen koiran perässä ulos ja näen miehen laittavan lapsen autoon. Nori härrää ja hyrrää auton ympärillä - melkoisen häiritevästi myönnettäköön.
Mies ottaa kepakon ja lyö. Nori säikähtää ja ottaa pakkia, mutta ei lähde vielä tilanteesta pois. Mies lyö uudelleen. Norin käytös muuttuu peloksi, yrittää lähteä, mutta mies vain lyö uudelleen. Koira käpertyy maahan makaamaan. Huudan miehelle jotakin ja käsken Noria pois. Mies katsoo minua silmiin ja silmien takana on ontto hymy. Hän tietää satuttavansa minua tällä. Hän alkaa lyödä; uudelleen ja uudelleen. Ja mitä minä tein?
En yhtikäs mitään. En voinut. En pystynyt. Katsoin kuinka mies hakkasi Norin hengiltä silmieni edessä. Katsoin, kuinka maailman tärkein asia vietiin minulta. Tuskan vuoksi en voinut tehdä mitään - vasta kun oli liian myöhäistä. Löin miestä ja vaadin selitystä. En koskaan saanut sitä unessa.
Mitäköhän olin koskaan tehnyt saadakseni sen miehen vihan niskaani?
Ja mikä on maailman pahin tunne? Se on pelko, että painajainen kävisi toteen.
Asia vain olisi niin, että silloin minä tekisin jotain ennen kuin olisi liian myöhäistä. Minä seisoisin Norin ja kepakon välissä. Lyököön mies sitten minua, mutta Noriin hänellä ei ole oikeutta koskea. Eikä yhteenkään koiraan, joka pelkää eikä esitä hyökkäyksen merkkejä. Silloin minä olen ottamassa iskut vastaan - kävipä miten hyvänsä.
Yksi asia on ainakin varmaa: Älä katso Peter Pan 2 -elokuvaa ennen nukkumaan menoa, saat painajaisia :<
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti