Potkua pesään, Nitro!

Viikonloppu ja vappu tuli vietettyä varsin koiramaisissa meiningeissä. Lyhykäisyydessään ollaan kahtena päivänä (pe & la) nähty hollanninpaimenkoira Nitroa ja sunnuntaina oltiin jälleen tekemässä ei niin mainiot agitreenit. Kuvasatoa koirien miittaasimesta kertyi jokseenkin ja tässä postauksessa käsitellään kuvien paljouden vuoksi ainoastaan perjantain tapahtumia! (Jotta jää jotain julkaistavaa seuraavillekin päiville).

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - 

Perjantai, 1.5.

Perjantaina herätyskello pärähti soimaan 8.00, mutta ei-niin-aamuvirkkuna ihmisenä löin torkkua päälle ja odottelin, milloin Satu alkaa spämmimään viestiä, että olisi tulon päällä. Noh, ehkä sen spämmäämisen voisi kuulla paremmin, ellei olisi unohtanut puhelinta äänettömälle. Heh heh, siinä sitten kompuroin pää kolmantena jalkana ylös sängystä kellon lähestyessä yhdeksää ja Sadun odottaessa portin takana.

Päätettiin lähteä heti aamusta liikenteeseen metsälenkin kautta, sillä illemmalla minun piti kiitää töihin ja mitä aikaisemmin aloitimme riekkumiset koirien kanssa, sitä enemmän ennätti tekemään. Lähinnä leikittämään koiria ja kuvaamaan siinä tohinassa ne muutamat ruudut.

Nitro oli kasvanut ihan himputisti sitten viime näkemän! Oli jo aikalailla Norin mitoissa, vaikka ikää oli penskalla mittarissa vasta viiden kuukauden verran. Leikki sujui pojuilla kuin entuudestaan ja rällättelivät pienen nuuskuttelun jälkeen menemään oikein kunnolla! Hienoja poikia molemmat!

Ja lopuksi vielä pönötyskuvanen sekä hyyyvin uuvahtanut porokoira:

-J & N