Yhä useammin yleisillä nettifoorumeilla ja -palstoilla näkee niitä ylitsepursuavan auttavaisia koiranomistajia, jotka tuputtavat neuvojaan ja "apuaan" koiranomistajalle, joka heidän mielestään on nyt mennyt metsään jonkin asian kanssa. Neuvoja jaetaan kysymättä, niitä tuputetaan ja jos niitä ei oteta vastaan, aletaan rähisemään ja mollataan tätä "epäonnistunutta" koiranomistajaa.
"En mä mitään pahaa tarkoita." ...mutta ehkä sun silti kannattais tehdä näin, koska sun oma tapa ei kumminkaan toimi.
"Jos edes kokeilisit." ...toi koira etenisi niin paljon enemmän mun neuvojen avulla.
"Tai ehkä sä pärjäät itekin." ...olet niin helvetin suossa ton koiran kanssa ja kaikki kärsii. Myönnät kumminki myöhemmin, että olin oikeassa.
 |
| Canon EOS 60D & 70-200 2.8L |
Itse olen hyvin kärkäs neuvojen suhteen. Kyllä niitä saa antaa, mutta eniten niskakarvoja saa pystyyn ne perinteikkäät sanat: "Anteeksi, saanko neuvoa?"
Kun olet ammatiltasi kouluttaja ja olen tullut kurssillesi kukkaronnyörejä kiristellen, ole hyvä, saat neuvoa minua niin paljon kuin haluat, sillä siitä minä maksan. Sitä minä haen. Toisessa tapauksessa minä kysyn neuvoa. Henkilökohtaisesti en pidä siitä, että julkaistessani hassun kuvan naamakirjan kuvavirtaan rikkinäisestä sohvasta ja häpeävästä koirasta, saan suurimmaksi osaksi kommentteja siitä, miten minun tulisi koirani kanssa toimia. Aletaan analysoimaan, mikä mahtaa koirassani olla vialla, millainen hierarkia kotonamme vallitsee ja tietysti, kuinka huono omistaja minä olen.
Toisia tilanteita on joukkohysteriä. Ihmisistä tulee yksi massava joukko, kaikki jakelevat elämänkokemuksiaan kuin arvokkaita tiedonjyviä. Neuvoja satelee sieltä ja täältä ja niiden mukana tulee se yksi ja ainoa sanoma: "Sun tapa ei toimi, mun on parempi."
Kritiikin vastaanottaminen on taitolaji, mutta jollakin tavalla kritiikkiin liitetty neuvo tekee siitä vielä vaikeamman niellä.
"Kyllä te teitte ihan hyvin, mutta jos-" Niin. JOS. Ei pidä lähteä jossittelemaan. Jokaisen on aloitettava sieltä jostakin ja valitettavasti joidenkin on myös opittava virheistään kantapään kautta. Toisille se on jopa parempi tapa "epäonnistua" kuin alentua pyytämään apua toisilta. Suomalaiset ovat perusluonteeltaan jo sellaisia, ettei se avunpyytäminen ole mikään jokapäiväinen juttu - se on useimmiten se viimeinen juttu.
Huomautukseni siis jokaiselle vähän innokkaalle koiranomistajalle ja -auttajalle: älkää tuputtako tietotaitoanne. Älkää katsoko vierestä ja viestikö jo pelkällä olemuksellanne, kuinka ylivoimaisesti parempia tunnette olevanne. Ja viimeisenä, älkää aloittako yhtäkään keskustelua (ainakaan minun kanssani) "Anteeksi, mutta saanko neuvoa?" -virkkeellä. Minua saa kyllä neuvoa, mutta vasta silloin, kun itse olen neuvojen perään.
"Kyllä te teitte ihan hyvin, mutta jos-" Niin. JOS. Ei pidä lähteä jossittelemaan. Jokaisen on aloitettava sieltä jostakin ja valitettavasti joidenkin on myös opittava virheistään kantapään kautta. Toisille se on jopa parempi tapa "epäonnistua" kuin alentua pyytämään apua toisilta. Suomalaiset ovat perusluonteeltaan jo sellaisia, ettei se avunpyytäminen ole mikään jokapäiväinen juttu - se on useimmiten se viimeinen juttu.
Huomautukseni siis jokaiselle vähän innokkaalle koiranomistajalle ja -auttajalle: älkää tuputtako tietotaitoanne. Älkää katsoko vierestä ja viestikö jo pelkällä olemuksellanne, kuinka ylivoimaisesti parempia tunnette olevanne. Ja viimeisenä, älkää aloittako yhtäkään keskustelua (ainakaan minun kanssani) "Anteeksi, mutta saanko neuvoa?" -virkkeellä. Minua saa kyllä neuvoa, mutta vasta silloin, kun itse olen neuvojen perään.
Niin asiaa! Mutta saankos neuvoa, mut mielestä kappalejaossa on parempi ku painaa kahdesti enteriä ;) Sarkasmilla sitte hei! :D
VastaaPoistaKiitos tästä neuvosta - ja lukijana se tietty on sallittua kun kyse on teidän mukavuudestanne! ;)
PoistaMä kyllä ajattelisin ton niin, että on ihan kohteliasta kysyä, että saako neuvoa. Enemmän mua ärsyttää se, että kysymättä jyrätään tyyliin keskelle omaa treeniä ja aletaan päsmeeräämään. Monet ei kuitenkaan just kehtaa pyytää apua, niin sinällään saatan itekin joskus kysyä, että tarviitko apua. Siihen voi sit sanoa, jos ei halua. Tässä toki viittaan tilanteeseen treeneissä, en oo netissä mikään koirapalstahirmu niin en ihan tiedä miten siellä toimitaan :)
VastaaPoistaJokatapauksessa mun oma metodi on se, että kuuntelen kaiken ja ignooraan 80 % neuvoista. Neuvot on hyödyllisiä, mutta koiralle pitää olla johdonmukanen, eikä mennä jokaisen neuvojan mukaan. Se on tietty hankalaa, jos on ite vasta-alkaja eikä tiedä mitään. Mullakin on jo sen verran kokemusta, että osaan onneks laittaa toisesta korvasta ulos ne neuvot, jotka ei omalle koiralle tai treenitavalle sovellu. Mutta kyllä, koirapiirit on varmasti yksi aatelisista tän maan neuvomisen ja pätemisen aihepiirikentällä :D
Totta tämäkin! Ja kiitos, että toit sen esiin :)
PoistaMeitä todellakin on monenlaisia ja koiramaailmasta löytyy jos jonkinlaista porukkaa. Itselle ei sentään ole kukaan tullut kesken treenikentällä olemisen kertomaan neuvojaan - itse maksettua ohjaajaa ei tosin lasketa :D
Mie ainaki julkkasen niit videi just sitä varte, et muut voi antaa vinkkei, mikäli niito. Sehä o iha eri asia, mikä soppiippi omalle koiralle. Joe tokkiisa immeiset suapi olla erimielt eri tyyleist. Niist näkköö hyvi, ittekki mitä tekkööpi vääri. :)
VastaaPoistaMä myös rakastan niitä ihmisiä jotka tietävät ihan j o k a i k i s e e n kysymykseen/ongelmaan/pohdintaan vastauksen. Siis ihan jokaiseen. "Koska minulla on ollut koira jo pari vuotta ja olen läpikäynyt kaikki maailman ongelmat ja löytänyt kaikkiin niihin täydellisen ratkaisun ja olen siksi pätevä kertomaan oppini kaikille muille, koska olen vaan ylivertaisen hyvä ja maaginen koiraihminen ja omistan googlen".
VastaaPoistaNoh, ainakin nämä ihmiset opettavat laskemaan kymmeneen, rauhoittumaan ja poistumaan paikalta kun ei vaan kestä :P