Ikä tuo ennakkoluuloja, tässä tapauksessa profiilikuva toi

Ehkäpä noin viikko sitten päätin rohkaistua ja kysyä naamakirjasta löytyvästä ryhmästä, millainen seuraava askel kannattaisi ottaa omassa valokuvausharrastuksessani. Täällä blogin puolella kirjoittelinkin jo yhdessä postauksessa, kuinka oma satasarjalainen, Canon EOS 550D tuntuu jo kanittavan vastaan elämän rankassa pelissä. Kamerahan ei ole vielä kerännyt iäkseen suuria lukuja, kolmevuotias runko kyseessä. Ongelmia on kuitenkin ilmennyt jo siihen malliin, että mikäli haluan vielä jatkaa kehittymistä valokuvaajana ja ehkä, siis ehkä, ansaita taskurahaa sen avulla tulevana kesänä, ei puolittain toimiva kamera ole ratkaisu.

Lähdin kyselemään, kannattaisiko minun hommata käytetty runko jokseenkin pienellä, max. 400 euron opiskelijabudjetilla vai säästää ropoja ja sinnitellä ostaakseni täyskennon myöhemmin. Täyskennoon en alkujaankaan uskonut pääseväni tuolla summalla, tai sitten se olisi lauottu aivan puhki. Kuitenkin profiilikuvassa oleva nuoren naisen naama taisi aiheuttaa sen verran sekaannusta, ettei kysymykseeni löytynyt oikeanlaista vastausta. Ennakkoluuloista painavin naamakirjalaisten joukossa taisi olla se, kuinka kysyjä olisi teini-ikää poteva tytöntyllerö, joka haluaa vain uuden ja kalliin kameran - Pappa betalar -periaatteella tietysti. Sain siis vastaukseksi lähinnä sen, mitä olisi pitänyt odottaakin: panosta optiikkaan, älä runkoon.
      Kahdesti kerroin kommenteissa, kuinka satasarjalainen oli enää puoliksi toimiva. Jätin sanomatta kuiten ilmeisen: sen huoltaminen/korjauttaminen tulisi samanhintaiseksi kuin toisen rungon ostaminen. Olisi luultavasti pitänyt sanoa tuokin ääneen. Optiikkaan panostavia kommentteja riitti. Anteeksi, mutta miten hyvä optiikka voi pelastaa minut ennakkoon sovitulta kuvauskeikalta, jos kamerarunkoni päättääkin irtisanoa itsensä lopullisesti?

                                                                                                                                                                                       Canon EOS 6D, ISO 5000, 85mm, f/1.8, 1/160

Nykypäivän ongelmia ovat olleet mm. edestakaisin sahaava automaattitarkennus ja kameran jumittuminen. Välillä sammuttaminen auttaa välittömästi jumiin, välillä ei. Automaattitarkennusta pidän itselleni perusedellytyksenä kuvatessani lavalla pomppivia ja heiluvia artisteja sekä riehakkaana juoksevia koiria. Perusposeerauskuvissa manuaalitarkennus on tietysti käytössä.

        Tehkäämme asia tännekin selväksi: minä EN OLE täysautomaatilla kuvaava järjestelmäkameran omistaja. Minä säädä asetukset täysmanuaalisesti itse valkotasapainoa myöden ja mikäli tilanne niin vaatii, kuvaan automaattitarkennuksella. Mikäli koira/kissa/ihminen poseeraa kameran edessä mallikkaasti liikkumatta, käytän myös manuaalitarkennusta.

Tekeekö automaattitarkennuksen käyttäminen minusta huonon valokuvaajan?

En viitsinyt jäädä vääntämään aiheesta enempää. Mikäli ensivaikutelma minusta ja portfoliostani oli se, että olen vain kakara, joka haluaa paremman rungon parempien kuvien toivossa, niin antaa olla. Voin minä painia tämän aiheen kanssa itseksenikin ilman vastauksia, jotka eivät hyödytä mitään.

           Olen ollut onnekas saadessani lainata ja koekäyttää koulussa olevaa valokuvauskalustoa. Siellä olen päässyt ensikosketukseen Canonin EOS 6D:n sekä EOS 5D mark II:n kanssa, ja samalla rakastunut täyskennon piirtojälkeen. Vähemmästäkin alkaa pähkäilemään, alkaako säästämään niitä pieniä roposia, jotta joskus on varaa ostaa samanmoista piirtojälkeä tekevä runko omaan käyttöön. Alkaako säästämään sillä uhalla, että satasarjalainen hyytyy ennen tavoitesummaan päätymistä ja välistä jää ottamatta muutaman kuukauden tai jopa vuoden kuvat.

            Voitte siis varmasti kuvitella, kuinka välillä suorastaan tekee mieli paiskoa tavaroita menemään kun satasarjalainen kirjaimellisesti hyytyy kesken kuvaussession ja mielessä pyörii, kuinka täyskenno tai edes muutoin täysin toimiva kamera olisi muuttanut keskeneräiseksi jäänyttä kuvauskeikkaa. Oli kyseessä sitten maksava asiakas, portfolion täyte tai oman koiran arkikuvat.

                                                                                                                                                                                       Canon EOS 5D mark II, ISO 1600, 200mm, f/4,0, 1/800

Olin jo aikeissa siirtää kamerahankinnat kesään, kunnes vastaan ilmeni tarjous, josta en voinut kieltäytyä. Samalla paikkakunnalla, jossa asun, oli myynnissä Canon EOS 60D, jolla oli räpsitty n. 7,5 tuhatta kuvaa. Näytössä halkeama, hinta 250 euroa. Tietysti otin yhteyttä myyjään.
         Pyysin saada nähdä kuvia halkeamasta ja miten se vaikuttaa kun esikatseluun. Nähdessäni halkeaman ja vaikutuksen, sanoin ottavani kameran. Halkeama ei ole niin kriittisellä alueella kamerassa, että se vaivaisi minua. Hinta ei ollut alkujaansaan suolainen ja kerran suljin ei ollut räpsinyt itseään alkujaan pidemmälle, niin miksi en ostaisi kameraa pois? Netin kautta löysin hintapolitiikkaakin näytön vaihtoon ja mikäli vaihdon suorittaa itse, ei hinta nouse pilviin. Itse näyttö maksaa alta parikymppiä, vaihto olisikin JAS-tekniikalta 120€/h. Joo-o, taidan tehdä sen vaihdon serkkuni kanssa ja säästää ropoja seuraavaan menoon. Ei se näytön vaihtaminen kuitenkaan rakettitiedettä ole, muutama video siitäkin on tullut katsottua.

Uusi kameranrunko löysi siis tiensä kotiin kaikesta huolimatta sunnuntaina (1.2.) ja muutama testikuva tuli otettua töiden ja agilitytreenien välissä. Kyllä se niin peijakkaan kivasti kuvia paukuttaa hitaallakin muistikortilla. Namiskat ovat vähän hukassa, mutta kyllä tästä alkuun päästään kun päästään kunnolla kuvaamaankin.
              Lightroomkin on alkanut maistumaan uudella tavalla. Ennen tuli sadateltua, kuinka kuvankäsittelyssä on vielä paljon tekemistä ja oman tekniikan löytämistä. Nyt ollaan sinnepäin menossa, ainakin jossain määrin. Ehkäpä vielä joskus meikäläinenkin löytää sen oman tyylisuunnan.

Viimeiset kuvat otettu testikäytössä uudella rungolla ja jälkikäsittely tehty (kuten aikaisemmissa kuvissa) Lightroomilla.

Canon EOS 60D, ISO 320, 50mm, f/1,8, 1/320