KKK: Kevät, Kalenteri, Kisaaminen

Kevät tullee, kyllä se tullee!

Tämän viikon ajan on tuntunut siltä, kuinka kevät tullee kolisten.

Aurinko on paistanut, on ollut suhteellisen lämmintä,

lumet sulavat ja elämä on ihanaa - sattumuksista huolimatta.

Nori on viimeisen 2 viikon aikana ansainnut nimekseen Haaverilapsi. Taisinkin mainita muutama postaus sitten Norin lohjenneesta kynnestä. Pari viikkoa sitten Nori oli eräänä lauantaiaamuna juossut tapansa mukaan melkoista haipakkaa pihallamme. Peilijään tullessa vastaan, koira löi jarrut kiinni. Ja liukuessaan ilmeisesti kynsikin lohkesi. Verentulo ehtyi ulkona lumessa nopeasti, mutta kun jälleen tultiin kovempaan kontaktiin, verenvuoto alkoi uudelleen. Omatoimisesti leikkasin kynnessä roikkuvan palan irti, desifioin ja suojasin tassun ulos mentäessä. Pari päivää myöhemmin soittelin eläinlääkärille muutaman tuttavan kehottaessa, antibiootit siitä luultavasti tulisi. Ja niin tulikin, kipulääkkeiden kera.

     Antibioottikuurin ollessa päällänsä Nori alkoi jälleen hihnalenkeillä nuoleskelemaan jalkaansa, mutta ei lähelläkään varpaita, enemmänkin tassun taustaa. Mitäpä sieltä löytyikään tarkistaessa kuin vekki ylimmän anturan päältä. Voi tuota urpoa, mihin lie taas itsensä kolhaissut omien rientojensa keskellä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - 

Kevät: Tassun ja kynnen parantuessa ja kevän avatessa reittejä niin metsä- kuin peltoaukioilta, on Norikin päässyt purkamaan akkuja oikein kunnolla. Iltojen ollessa vielä auringon täyteisiä koulusta palatessani, olen välittömästi laittanut Norin narun nokkaan ja lähtenyt lenkkille. Pelloilla on rallateltu ja juostu ympyrää minkä pieni poropoika jaksaa, metsässä menty ylä- ja alamäkiä, käyty notkoilemassa... Kaikkea mukavaa.

Kalenteri: Luoja! Kuinka ihminen voikaan stressata niin paljon, kun ei omista jokapaikassa mukana kulkevaa A5:n kokoista kansiota? Kesälle on luvassa paljon menoa ja kun sieltä päästä kalenteri alkaa täyttymään, alkaa aikaistamaan tiettyjä menoja tai vastaavasti siirtämään niitä syksylle ja pelkän puhelimen kalenterin ja oman muistin varassa en uskalla lähteä koettelemaan onneani!

       Kirjakaupassa kävin siis kalenterinhakureissulla ja jouduin nöyrtymään ja ostamaan kalenterin nahkakansineen päivineen. Kannet minulla olisi ollut omasta takaa, mutta pelkkiä kalentereita ei ollut enää myönnissä. Seuraava erä tulisi ehkä huhtikuussa. Juu ei, minä tarvitsin sen NYT.

Kisaaminen: Vähän edeltävään aiheeseen liittyen, kalenteriin on nyt merkattuna kolmet agilityepikset. Lähdetään kyllä aivan ensimmäiseksi tekemään starttiluokkia ja katsomaan, miten Nori suhtautuu radalla tekemiseen ihmisten ympärillä ja tietysti testaamaan itse omistajaa. Tiestysti kalenterista löytyvät myös lähitienoon mätsärit ja virallisetkin, jo ilmottaudut näyttelyt.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - 

Komia mies jo!

Oman seuramme agilitystä on taukoa päällänsä parin kuukauden verran, mutta ei me Norin kanssa jäädä mitään taukoilemaan. Nyt meillä on Salon Koirahallilla 6:n kerran sisätreenit siskoni opastuksella. Siskoni on valmentanut agilityn niin alokas- kuin jatkoryhmiäkin kolmen vuoden ajan pääkaupunkiseudulla ja käynyt tarvittavat paperit agilityohjaajaksi. Odotan kyllä innolla agilitykertoja vähän erilaisemmissa treeneissä, mihin olemme Norin kanssa tottuneet. Ja tietysti kaikenlaisia uusia vinkkejä!

Lisäksi toimitimme Norin kanssa kummipoikani lapsenlikan virkaa ja mitä tapahtuukaan, kun me saamme kuningasideaksi lenkkeilyn ja lastenvaunujen yhdistämisen? Nori valjaisiin ja vetämään, tietysti! Emme toki pitkiä matkoja vetäneet, Noria saikin kannustaa vetopuuhissa vierellä juosten, joten muun ajan lenkkeilystä kulki joko vierellä hihnassa tai sitten vapaana.

       Kummipoika Jonasta vähän taisi pitkästyttää koko touhu, mutta ainakin me ulkoilimme hyvillä mielin Norin kanssa. Ja pääsimme pukemaan Jonakselle kirppikseltä tehdyn koirapaitalöydön! On se hieno!

Muuten arkemme on ollut melko tavanomaista. Minä uurran koulunpenkillä ja palaan Norin luokse viiden jäljestä. Tehdään normaalin arjen juttuja ja nautitaan elämän pienistä iloista. Nyt peltolenkeillä ja muutaman mielenkiintoisen agilityartikkelin puolesta olen keskittynyt tekemään ojan yli tulevia hyppytreenejä enemmän kehonkielellä kuin käskyillä. Mielenkiintoista, kuinka suuri vaikutus sillä kehonkielellä todella on, ei sitä turhaan mainosteta nykypäivänä. Pitääkin ottaa nämä oikein erityiseen huomioon omassa tekemisessä hallitreenien alkaessa.

Mutta sen kummemmitta puheitta, me toivotamme hyviä kevään jatkoja kaikille!

Palaillaan taas!

ps. kaikki postauksen kuvat otettu Iphone 5:lla