Ei niinkään koiramainen postaus, mutta sovitaan vaikka erikoispostaukseksi?
Lauantaina (5.7) rohkaistuin ja läksin kuvaamaan esiintymiskeikkaa pitkästä pitkästä aikaa, edellisestä keikkakuvauskerrasta taitaa olla aikaa ainakin vuosi. Alex (Canon 550D) sai nokkaansa kiinni 50mm 1.8 objektiivin, ja päätin, että jos en pääse tarpeeksi lähelle, otan kauempaa sitten kuvia. En turvaudu enää tuohon zoomiobjektiiviin, jonka valovoima ei ikinä riittäisi keikkakuvaukseen. Se tuli todistettua vuosi sitten.
Ja ei olisi riittänytkään tälläkään kertaa. Valovoima meinasi loppua jo 1.8:lla, osa kuvista kohiseekin jonkun verran, mutta hyvin tyytyväinen olen onnistuneisiin ruutuihin. 8 gigan edestä kuvia tuli räpsittyä RAW-muotoon lähemmäs 400 ja niiden joukosta valikoitui 20 omaa silmää miellyttävää ruutua.
Ketä sitten tuli kuvattua?
No tietysti yhtä Suomen valovoimaisimpa miestä, eikä häntä suotta tällä nimellä puhutakaan, nimittäin hän oli vuoden 1995 tangokuningas, Jari 'Siltzu' Sillanpää!
Aloittelevalle valokuvaajalle kuten minä, Sillanpää oli edittäin otollinen kuvauskohde. Tämä oli toinen kerta kun päädyin kuvaamaan herraa, nimittäin tasan vuosi sitten kuvasin hänet samassa paikassa esiintymässäkin: Somerniemen tanssilava Ämyrillä. Kyseessä oli siis eräänlainen kuvaajan come back -keikkakuvaukseen kuin Jartsan paluu Ämyrille.
Lavakarisma on varmasti yksi asia, josta mies tunnetaan, mutta sitäkin enemmän hänet tunnetaan tangokuninkaallisena sekä kappaleestaan Satulinna. Tällä vuosiluvulla hän on takuulla tullut tutuksi nuoremmillekin kuuntelijoille Cheekin kappaleesta Liekeissä sekä SPY:n Gangnam Style:sta. Se näkyi myös yleisössä, eturivissä kyhjötti ehkä 7-9-vuotias tytön tyllerö. Lisäksi yleisön seassa muualla näkyi nuoria tyttöjä, mutta hauskaa oli huomata, kuinka erilainen ikähaarrukka oli kyseessä. Siellä minä, pian 18v opiskelija bailasin 80-vuotiainen mummojen kanssa, käsiä ilmaan lyöden ja pomppien, parikymppisten naisten kiljuessa ja hurraamassa taustalla. Meininki oli uskomaton.
Valoa oli lavalla suhteellisen riittävästi, mutta eipä kai keikkalavalle voikaan toivoa mitään päivänvaloa tai muita extravaloja, valokuvaajana pitää pystyä muuntautumaan ja minä pyrinkin siihen, tuo 550D:n runko ei vain ISO-arvolle paljoa anna armoa.
Jartsa ei pettänyt meiningillään. Lavakarismaa piisasi, hauskoja juttuja sekä yllättävän paljon huomiota kamerallekin. Kakkosrivissä keinuin hiukset pystyssä, Tolkien -paidassa. Kamera silmillä, suu lauluja mukana laulaen. Välillä Alexkin sai kyllä huokaista helpotuksesta kun yhdyin käsien taputukseen sekä hyppimiseen. Voi kunpa olisin saanut kuunnella tätä mahtavaa laulantaa jo pienestä pitäen, jostain syystä Jartsan levyä ei meiltä kumminkaan löydy... Hmm. Korjasin asian kyllä jo CDON.comin kautta. Hups!
Jatkossa pitää kyllä alkaa tähyilemään herran lähikeikkoja vähän enemmän, jotta tulisi lähdettyä sinnekin, ehkä ei aina kameran kanssa, mutta tunnelmaa ja tuttuja naamoja etsimään. Vielä kerran se on sanottava: Ah, mikä mies!
Ja vähän koiramaisuutta:
Norin villapaita on saapunut! Ihih! Nyt mulla on ihan oma John Watson!
Itse olin samalla keikalla ja kiinnitin itsekin huomion siihen ikähaarukkaan, mikä oli mielestäni tosi hieno juttu etten ollut ainoa nuori yleisössä! :) Jarin suosio nousi taas silmissäni huikeasti! On kiva nähdä etten ole ainoa, joka pitää komeana tätä ensi vuonna pyöreitä täyttävää herraa :) ja tosi hyviä kuvia onnistuit saamaan!
VastaaPoistaVoi että. Jari on niin upea. Hienoja kuvia oot miehestä saannu kyllä, ei huono ;) Mua aivan itkettää ku en oo koskaan tätä super tyyppiä tavannu livenä... nyyh :''(
VastaaPoista