Saako itkeä, sillä on päässä järkeä! part 2

 MÄ MEINAAN JATKAA, EN OO FEIDAAMASSA,
JA MEINAAN KAATAA KUIN OISIN KEILAAMASSA!

Oi kyllä. Naistenmies Nori oli valloittamassa Rajasaaren koirapuistoa mahtiviikonlopun lauantaina 26.7. Vesi pärskyi, koirat juoksivat kilpaa. Peuhasivat ja leikkivät. Aurinko paistoi, oli hemmetin kuuma, mutta meininki mahtava. Norikin pärskytteli oikein olan takaa!

       Ja ihmekin pääsi tapahtumaan! Populan voima on se, mikä selvästikin auttaa. Ei ihmiset siitä turhaan puhu. Nori nimittäin haki aivan itse ja omatoimisesti kepin vedestä UIDEN! Wo-hoo!

Koirani on täysjärkinen ja niin...

Norin uinti- ja pärskekuvista iso kiitos Lumin omistajalle!

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Ennen koirarantsulle menoa, me käytiin kuitenkin mätsäröimässäkin! Koneen kenttä/puisto oli mestan nimi. Kauhea helle oli selvästi rokottanut kilpailijoiden määrää ja eikä populaa paljoa ollut. Vähemmän kuin itse olen tottunut mätsäreissä näkemään. Siitä syystä me kaiketi pärjättiinkin - taas!

Saatiin Norin kanssa punainen nauha ja jäätiin puunvarjoon odottelemaan punaisten kehän alkua. Kyllä siinä kanassa jotain voimaa on, Nori pönötti todella hienosti ja liikkuikin suhteellisen mallikkaasti, vaikka oli nurmikenttä ja paljon hajuja nuuskittavaksi. Voi että, olen kyllä ylpeä pojan suorituksesta kuumista helteistä huolimatta tuollaisella turkilla...

Päästiin siis neljän parhaan joukkoon ja oltiin PUN4! Tähän oli ihan hyvä syy, nimittäin Norin pönötys neljän parhaan joukossa oli todella hajonaista. Juuri kun pääsi kehumaan... Jossain räksytti pikkukoira, toisaalla kiljui lapsi ja kana menetti tehonsa. Okei, pistetään myös helteen ja kuumuuden piikkiin! Mutta me saatiin meidän eka pysti! Iik!

        Hyvän suorituksen jälkeen pääsivät koirat siis uimaan ja viilentymään. Rajasaaresta riennettiin Kamppiin hakemaan aivojen jäätyminen Arnoldsin kautta ja rupateltiin Lumin omistajan kanssa vielä niitä näitä, kunnes meidän piti rientää norppaolennon kanssa bussiin. Halit ja hyvästit ja uudelleen näkemisen lupaukset.

        Bussi oli ilmastoitu! Luojan kiitos...

Nori oli kyllä todella väsynyt päivästä, pää kupsahti meikäläisen syliin

ja unta vedettiin palloon välittömästi.

Puolivälissä matkaa Nori siirtyi lattialle ja oli niin sikeässä unessa,

että hyvä kun sain jätkän ulos Salon pysäkillä.

Kaunis biisi ja kaunis näkymä :3

Ihan superiso kiitos ja halaus Lumille ja Lumin omistajille meidän majoittamisesta, ruokkimisesta ja kestämisestä!

Otetaan ihmeessä uusiksi, meininki oli aivan mahtava!

Saako itkeä, sillä on päässä järkeä! part 1

No niin, nyt on takana kyllä semmoinen vauhtivknloppu ettei mitään rajaa. Ja hallelujah, tolla norppaolennolla taitaa sittenkin olla pään sisällä järkeä! Oi onnea!

Perjantai-iltapäivänä (25.7.) starttasi bussin nokka kohti Helsinkiä klo 12.20 ja päämääränä oli Kamppi ja sieltä jatkobussi Tapiolaan. Mentiin kattomaan vanhaa tuttua, joka täällä on kerran pyörinytkin yhden postauksen päätähtenä. Hän oli silloin vielä pieni ja valkoinen, 11 viikkoinen kaunokainen. Oli hän edelleenkin valkoinen, mutta tällä kertaa Nori sai olla se pienempi osapuoli.

       Ja mehän oltiin tietysti näkemässä 6 kuukauden ikäistä valkoistapaimenkoira Lumia!

Weeeh! Oli tytteli kyllä kasvanut ja oli niin nätti typykkä, ettei mitään rajaa!

Eipä me juuri keritty Norin kanssa Lumia katselemaan pihamaalla. Heitettiin kamat sisään, rupateltiin vähän Lumin omistajien kanssa ja sitten otettiinkin suunnaksi Toppelundin koiraranta. Vähän kyllä meikäläistä arvuutti sinne lähteä norppaeläimen kanssa, joka ei enää pidä dalluista ja muidenkin urosten kanssa tuppaa olemaan nokat vastakkain, elleivät kaikki jauhot mene samaan pussiin.

      Mutta rohkeasti lähdettiin matkaan!

Käväistiin sitten Mustissa ja Mirrissä matkalla ja Norille tarttui mukaan (taas) uusi ja komea punainen puolikurkkari. Olin kuolannut kyseistä pantaa jo jonkin aikaa, mutta nyt kun sen sai melko halvalla 16 euron hintaan, ei sitä voinut jättää alelaariin lojumaan. (Panta näkyy yläpuolella olevissa kuvissa). Ja tietysti ostettiin nameja, joita ei muistettu ottaa mukaan.

Kun saavuttiin perille, Nori näytti jo omat murinamerkkinsä hihnakäytöksessä kun koiria tuli vastaan, poika kulkikin matkan kuonopannassa. Taas kun ollaan vaan maalla liikuttu ilman hihnaa niin on se hihnakäytöskin päässyt unohtumaan.

Kaikesta huolimatta otin riskin ja päästin Norin juoksemaan rannalle. Seurailin tilannetta haukkana vierestä, jos poika kuitenkin saisi ideaksi heittäytyä hankalaksi. Yllätyksekseni paikalla oli todella paljon tyttökoiria, ja Norihan on sellainen naistenmies, ettei ole kuunaan nähty! Siellä se juoksenteli tyttöjen kanssa niin että hiekka lensi ja vesipärskyi! Muutama uroskin siinä kävi, mutta ei Nori niistä välittänyt ja jos murinaa ilmeni, kipakka äännähdys meikäläiseltä sai sen loppumaan kauempaakin.

      Sitten rannalle tuli dallu. Itse olin kauempana enkä olisi saanut tehtyä tilanteelle mitään. Noh, se oli dallu. Tyttödallu. Ja Nori tykkää tytöistä. Ongelmaa ei ollut.

"Katsokaas ladyt, näin mennään catwalkilla tyylillä..."

Nori käyttäytyi rannalla siis kuin mitään ongelmaa toisten koirien kanssa ei olisi koskaan ollutkaan. Poika viipotti ja leikki, kadotti korvansa useammin kuin kerran... Taisi nauttia elämästään juuri niin kuin tuon ikäisen porolapsosen pitääkin. Suurimmaksi rakkaudeksi Nori koki kyllä kuvissa näkyvän collien, sen neitosen kanssa kelpasi hyppiä aallokossa ja juosta rantsulla!

Me kiitätään ja kuitataan tältä erää, part 2 tulee kun on sen aika!