Running, running, running!

Voihan jee, mitä päiviä on piisannut!

Aurinkoa, lämpöasteita ja solkenaan juokseva poropoika, voiko sitä muuta toivoa?

Viime viikko oli varsinainen rupuviikko koulun suhteen, eikä tämäkään sen paremmalta näytä. Tiistaina (10.3.) olin tekemässä autokouluasioita ja torstaina (12.3.) tein päättötyösuunnitelmia kotona. Tai suunnitelmia ja suunnitelmia: kuljin kamera kaulassa pellolla ja metsässä norppaolennon kanssa ja kuvasin juoksuruutuja ja peruspönötyksiä.

Asetuksia tuli väänneltyä kamerassa ja otettua muutama kivanoloinenkin ruutu. Toisen koiran kaipuu iski. Kyllä aina tarvitsisi olla vähintään toinen koira tai ihminen mukana, mikäli haluaisi vähän energisempiä kuvia. Harmi, että kaikki koirakamut asuvat joko kaukana tai sitten aikataulut eivät natsaa. Tosin, Norin urosmaisuus on ollut nousujohteessa ja toiset urokset ovat kamalia kohdattavia hihnan päässä! Perjantain koiravartiointikeikalla tansseissa meinasi syödä terrierin poskeensa. Ehkäpä me lisäämme kohta sen keltaisen nauhan lenkkinaruun vaikken uskokaan sen mahtiin. Ainahan on joku untuvikko, joka ei tiedä keltaisen nauhan tarkoitusta.

Lenkkeily ja energianpurku ovat olleet arjen ja vknlopun perussanastoa ja agilityn alkua odotellaan jo malttamattomina. Käväistiin tsekkaamassa tulevan hallin sisätilat lauantaina (14.3.) mätsäröinnin merkeissä. Meillähän oli takana yksi katastrofimätsäri, josta jäi käteen sininen nauha eikä edes jatkokehiin menoa. Voisi kaiketi sanoa, että Nori petrasi kivasti lauantaina.

Olisi pitänyt arvata, että aurinkoinen keli houkuttelisi paljon populaa ja niin sitä olikin. Lähes 40 mukaan ilmoitettua isoa aikuista ja me siellä yksinä mukana. Otettiin kevythäkki mukaan ja Nori sai odotella siellä. Pariin kertaan kävin ennen kehien alkua katsomassa miten liikkuu ja pönöttää ja katastrofin ainekset tuntuivat olevan jälleen käsillä, mutta saadessaan ottaa oman aikansa Nori käyttäytyi hienosti kehässä.

Saatiin punainen ja oltiin punaisten kehässä 8 parhaan joukossa. Ei sijoitusta, mutta todella hyvä mieli jäi. Voi lähteä vähän rennommin mielin kuun lopussa oleviin erkkareihin ja AVO-luokkaan. Siellä pitäisi osatakin jotakin, mutta eiköhän jätkä hoida homman kotiin. Onhan meillä varalla hakea yksi katastrofimätsäri ensi lauantaina ja sitten loistaa erkkareissa, hyvä suunnitelma eikö?

Muuten Haaverilapsi on ollut haaveriton. Juossut hullunlailla iltaisin pelloilla lakia rikkoen kuin mikäkin nuorisorikollinen. Pupuja ei olla kohdattu sen paremmin kuin muitakaan metsäasukkeja. Olen kyllä varautunut jänisten varalle, sillä viime vuonna niitä muutama tuli nähtyä Norin ollessa hihnassa, mutta tuo kyllä pysähtyy kesken ajon. Ja siitä on omistajan hyvä olla tyytyväinen, jos joskus käykin kämmi ja kohdataan riistaa lenkkipoluilla tai -pelloilla.

Terveystarkastuksiin pitäisi varata aika ensi kuun alkuun, vähän jännittää mitä sieltä mahtaa paljastua.

Toivotaan, että jotakin hyvää eikä mitään, mikä tekisi agilityn harrastamisesta mahdotonta.