Blogin ulkoasu on muuttunut, jee! Puidaan sitä kuitenkin myöhemmin seuraavassa postaukessa,
tämä seuraava on muhinut KAUAN luonnosten syövereissä:
Tiistaina (21.10) oli meidän koiraharrastusryhmän leikkimieliset agilitykilpailut, jonne me tietysti osallistuttiin. Pieni paikkakunta, vähän ryhmäläisiä loppupuolella, joten eihän se mitään maksanutkaan. Ilmaista ja hauskaa, hyvä loppuhuipennus - melkein lopulle.
Tuo tiistainen oli viimeinen ulkonavietetty kerta, kunnes harrastepäivät siirtyvätkin sunnuntaille ja hevosmaneesille. Saa nähä miten nekin harrastuskerrat menevät kun hevoshajuja on ja muit. Voi olla että ainakin kaksi ensimmäistä menevät aivan penkin alle. Sen näkee sitten, sunnuntai-illat voivat olla kivaakin vaihtelua - vaikka omistaja onkin aamupäivät töissä...
Someron Seudun Koiraharrastajat Ryn alkeis/jatkoryhmäläiset siis kisasivat mini- sekä maxiluokat. Norin kanssa maxeissa oli 3 muuta koiraa - estrelanvuoristokoira Sulo, 7-vuotias hovawart sekä 2-vuotias kultainennoutaja Pimu. Hovawart oli jatkoryhmäläisistä ainoa maxi, Sulo ja Pimu tuttuja meikäläisen alkeisporukasta.
Puomi temppuili jälleen meillä - hidasta menoa, hermostunutta nuuskintaa koko suoritus kys. esteellä. Taitaa edelleen keinulaudalta saadut ensimmäiset traumat vaivata puomilla suorittamista. Ajatuksissa on ollut tiistain jälkeen melko täyspäisesti se fakta, että mikäli tätä ei nyt nannamannalla ole saatu etenemään muutaman kerran jälkeen (täysvarmat namitkaan eivät ole toimineet), niin lähdetään pakittamaan. Opetetaan este sitten uudelleen. Sama ollaan tehty seuraamisen kanssa tokossa paremmin tuloksin kuin aiemmalla, joten mikseipä se puomillakin onnistuisi samoin keinoin.
Ongelma uudelleen opettelun suhteen: maneesille ei kuljeteta puomia vaikean siirron puitteissa, joten se opettelu siirtyy ensivuodelle - ellei sitten löydy jotain muuta suhteellisen edullista paikkaa treenata omina aikoina. Menoa on kuitenkin loppuvuodesta paljon alkuvuoteen asti, ettei välttämättä tule mentyä kaikkii maneesikertoihinkaan. Toisaalta, ei se Norin treenivapaakaan pahitteeksi taatusti olisi.
Niin ja jos läväisisi sen ratakartankin tähän. Hahmottaisi taatusti enemmän:
Ensimmäinen hyppy lähti vauhdikkaasti, puomi ylös ja vauhti katosi. (Näin ollut muutamalla kerralla aikaisemminkin nyt lähiaikoina. Hihnan kanssa mennään puomi nopsakkaan, plussaa sekin. Siitä saadaan hyviä avuja uudelleen opetteluun.) Puomilta tullut hidastelu johtui mitä luultavammin hermostuksesta. On tullut Norilta bongattua kys. käytöstä ennenkin, varsinkin jos on epävarma jostakin tilanteesta ja puomivaikeudet todellakin alkoivat kauan aikaa sitten ensimmäisinä keinulautakertoina. Puomia on harjoiteltu ja hinkattu hyvin sen jälkeen, ollut hyviä vaiheita ja huonoja. Hyviä ei selvästi ole tullut vahvistettua tarpeeksi hyvin. Minun piikkiini se tietysti menee.
Puomilta tullut hitaus vaikutti 3. ja 4. hyppyyn omalta osaltansa, mutta sitten meni koiralla ykkönen silmään. 5. hypyltä muurille oli pelkkää kiitoa. Koira oli liekeissä. Muurilta A:lle, kontakteille hyvin osuen. A:lta putkeen ja putkelta hyppyyn. Ensimmäinen aika oli virallinen aika, joka meillä oli: 0,41. Toisella kierroksella parannettiin aika pyöristettynä lukemiin: 0,33.
Tämän blogitekstin nimeksi kaavailin aluksi: "Trust him and he can fly" -otsikkoa, mutta jotenkin tuo mikä nyt onkin jäi vain paikoilleen. Luottamus on yksi osa-alue, mikä meikäläisen tulisi oppia agilityssä ja Norin osaamisessa. Varsinkin siitä, että se oppii ja tallentaa muistiinsa uusiakin juttuja.
Esimerkkinä "Eteen!" -käsky. Tätä ollaan harjoiteltu kerran tunnilla ja kerran olen omatoimisesti treenannut (mikä ei päättynyt kovin kummoisiin tuloksiin). Kahdella kierroksella kisoissa huusin putken jälkeen "Hyppy" -käskyn ja tietysti Nori teki 360 asteen käännöksen putken ulkopuolella ennen hypylle menoa. 3. kierroksella (joka on videollakin), ei otettu aikaa ja päätin kokeilla. Huusin "Hyppy" -käskyn sijasta "Eteen!" ja tuo perhanan norppaolento meni eteenpäin ilman minkäänlaisia käännöksiä. Luottamus, kirosin itsekseni, vain vähän luottamusta!
Näistä leikkimielisistä kisoista suoriuduttiin sitten 2. sijalle hyvillä mielin. Puomi on nyt meidän treenilistan kärjessä, kepit toisina ja keinulauta siellä niiden jälkeen. Ehkäpä ensivuonna voi jo harkita epävirallisia kilpailujakin, mutta sen näyttää vain aika. Saa nähdä mitä juttuja tulee vastaan loppu vuodesta ja seuraavan vuoden alusta. Olisihan se hienoa päästä starttaamaan nuo epikset, mutta sinne lähdetään vasta kun nämä hommat ovat hanskassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti