Que paso, que paso, Nori?

Miten koulun alku tekikään minusta tällaisen vätyksen blogin parissa?

Joka päivä huomaa löytävänsä itsensä ajattelemasta: "Joo, huomenna sitten."

Ja yhtäkkiä onkin jo viikonloppu!

Tiistaina käytiin aksaamassa normaaliin tapaan. Taitaa meidän agilityohjaajakin tiirailla tätä blogia kun paikalle saapuessa kentällä oli keinulauta - ja ratacombot.

Puomi, (syli)hyppy, putki, kepit 

hyppy, putki

Ensimmäinen rata oli varsinainen, jota tehtiin tunnilla. Sylihyppyä tulee vielä harjoitella Norin kanssa, kuten myös keppejä - muuten meni oikein kivasti. Norin irtoamisesta voi olla joka kerta yhä ylpeämpi, taitaa olla jätkän vahvuus tässä lajissa.

Toisella kahden esteen radalla sai treenata itsekseen muiden treenatessa keinulautaa. Otin todella laajoja irtoamisia Norin kanssa tämän kanssa, kuten myös hyppyesteen kiertoa ja sitten hyppäämistä. (Voisin ehkä lukea sen agilitykirjan joskus loppuun niin olisi nämä oikeat nimetkin näille esteille hallussa). Hyvin mennään eteenpäin jätkän kanssa, itsellä tuntuu vain menemään treenit yli kun ohjaaja ei ole hengittämässä niskaan. Yritetään pitää ne treenit simppeleinä, eikä laiteta koiraa tekemään turhanpaljoa kerralla, eikös näin.

Omat varaumuksen oli keinulaudan harjoittelussa, mutta päätin tyhjentää pääni ennakkoluuloista. Otettiin ihan varovasti, ohjaaja laski laudan alas Norin edetessä. Ja homma meni hienosti! Nori ei lyönyt jarruja lukkoon, vähän epäröi, muttei pysähtynyt vaan meni hiljaksiin eteenpäin hyvillä mielin. Palkkakin kelpasi vielä päälle! Tämä toistettiin ja samalla hengellä mentiin. Kyllä se vielä jonakin päivänä osaa tuonkin esteen suorittaa pelotta - ei ikinä pitäisi aliarvioida tätä jätkää.

Tuli uhkailtua jossain vaiheessa blogissa, että pyritään möllikisoihin jossakin vaiheessa, mutta meidän seuraaminen on vieläkin auttamatta jäässä. Lyhyitä matkoja mennään hyvin, pidemmillä hapuillaan. Meikäläinenkin aloitti autokoulun ja tietysti teoriatunnit osuvat juurikin maanantaille kun voisi käväistä ohjatuissa treeneissä. Ei mahda mitään, pitää vain olla tyytyväinen, ettei kursseja ole tiistaisin aksatuntien päällä. Möllikisailu saa siis odottaa vielä aikansa, kyllä sinne keritään jossain vaiheessa!

Mätsäreissäkin ollaan pyörähdelty parina vknloppuna, mutta siellä ei ole menestystä koettu. Molemmissa sininen ja lämmin kättely kehässä. Omasta mielestä Nori on esiintynyt hyvin, mitä nyt vähän keskittyminen herpaantunut, mutta hyvillä mielin lähdetään kahden viikon päästä Hyvinkäälle Kaikkien Rotujen näyttelyyn. Ei uskalla toivoa ekaa sertiä vielä, jätkän turkki ei ole parhaimmassa kuosissa juuri nyt.

       Lisäksi olen päättänyt, että Nori saa jäädä kasvattamaan kutrejaan ja lihaksiaan loppuvuodeksi ihan rauhassa. Seuraavaksi näyttelyksi olen kaavaillut Winter Dog Showta ensi vuoden alussa, samainen näyttely, jolla tänä vuonna aloitimme viralliset kehäkettuilut.

Viime vknloppuisen Salon mätsäreistä tarttui mukaan kuitenkin ensivuotta ajatellen Hurtan viilennystakki oikein halvoin hinnoin. Salon Terrassa oli yksittäisiä kappaleita koirien kuteita; viilennystakkeja, haalareita yms. alennushinnoin myynnissä. Sieltä onnistuin löytämään koon 55 viilennystakin tuolle jätkälle ja kun mukaan lisättiin vielä -20% lappu, jonka jokainen mätsäriin osallistunut sai, viilennystakin hinnaksi jäi lopulta vähäiset 18,25€. En voisi olla tyytyväisempi, nuo takit kun eivät keskikesällä halpoja ole eikä väri nyt mikään maailmanlopullinen ole. Ja Nori otti takin heti omakseen, liikkuu sen kanssa vaivatta. Pelkkää plussaa tämäkin mätsäri oli!

Että semmoista tällä kertaa, palaillaan taas!