Viikonloppu on takana ja varsinaisen kuuma vknloppu olikin. Huhhuh. Kesä tuli niinku tumpsahtaen. Lauantai menetteli vielä, mutta sunnuntai ja MAANANTAI... voi elämä. Kyllä lämpöä ainakin piisaa. Mutta valittaa ei saa nytten! Tätä on odotettu koko kylmä talvi, joten helteistä valitan vasta kesän lopulla - jos silloinkaan!
Missä me sitten huristeltiin TAAS?
Missäpä muuallakaan, Turussa tietysti!
Perjantai-ilta kului töissä, joten Turkuun lähteminen siirtyi lauantaiaamuun. Kuinkas aamuun? Nooh, juna lähti 8.30, joten herätys tuli siinä seitsemän jäljestä. Aijai, aamuvirkuksi olen niin tullut koulun ansiosta!
Turkuun kävi siis tiemme ja vietimme mahtavan vknlopun Kristiinan luona! Nori pääsi näkemään sisteriään ja Kaapo -kaveria pitkästä aikaa. Leikki maistui halki viikonlopun, ja tämä eka postaus (part 1) käsittelee meidän ensimmäistä päiväämme eli lauantaita!
Kristiina tuli hakemaan meitä juna-asemalta, josta lähdettiin heti Jäkärlän luontopolulle lenkkeilemään. Siellä meitä odotti Kristiinan ystävä Nelli kahden koiransa, Redi dalmatialaisen ja Judi cavalierkingcharlesinspanielin kanssa. Siinä olikin ensimmäinen uros, joka tuppasi ottamaan yhteen Norin kanssa. Onko mun pikku pojasta tullu äijä, joka meinaa vähän puoliaan pidellä? Herranjestas!
Lenkki sujui kuitenkin mahtavasti yhtä yhteenottoa lukuun ottamatta, 6 kilometrin lenkkiin kulutettiin kolmisen tuntia aikaa kaiken metsässä rämpimisen ja kalliolla kiipeilyn seurauksena. Kuuma oli ja hiki, juttu luisti ja Nellistä kuoriutui mahtava persoona! Räväkkä ja selvä mielipiteidensä kanssa, sellaisesta jutustelusta minäkin pidän! (Vaikkei siinä normaalissakaan tavassa vikaa ole!)
Käytettiin koiria uimassakin, vaikka eihän tuo minun urpo ui, vaikka hänen äitinsä onkin varsinainen vesipeto! Yritin Noria viedä uimaan käärimällä lahkeet itseltä ylös ja kaulapannasta vieden, mutta ei niin ei. En viitsinyt pakottaa, kerran sain jätkän vedessä kauhomaan, muuten näytti niin kamalia merkkejä, että turha sitä toista kiusata.
Kerttu puolestaan ui todella nätisti! Kateeksi käy tuollaista vesipetoa! Ja vähän sääliksi, vesi oli -hrr- kylmää... Siis todella kylmää, pisteli oikein jaloissa eikä siellä voinut kauaa kökkiä! Miten jotkut edes tarkeni käydä uimassa koko vknlopun aikana? Vai olenko minä vain vähän herkkänahkainen?
Lenkiltä päästyämme olimme Kristiinan kanssa aikalailla väsyksissä, tai minä ainakin olin. Jalkapuolena liikenteessä, kolmen tunnin lenkillä, ylä-alamäkiä... Miten se sanonta menikään? Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Mutta jäätelöä vaan nassuun ja kylmää limpparia päälle, kyllä siitä hyvä tulee!
Jotenkin me saatiin kulutettua monta tuntia nörtteillen. Istuttiin tietokoneilla, muokattiin kuvia, oltiin hiljaa ja minä soitin kamalaa (Kristiinan mielestä) musiikkia. Minkäs minä sille voin! Olen ihminen, joka pitää romanttisista komedioista ja jos jonkinlaisesta musiikista! Mutkikas olen, kyllä, erittäin mutkikkaan koiran kanssa.
Koneilta päästyämme irti katselimme elokuvan Rio, joka löytyi alelaarista kauppareissulla ja muuten vain löhöiltiin ja oltiin. Siinä lajissa me voitettaisiin Kristiinan kanssa aivan varmasti maailmanmestaruus kyllä! Ollaan me niin kamalia löhöäjiä, mutta hei! päivän hyväliikunta tuli tehtyä jo aamusta!
Illan viiletessä ja vähän pimentyessä mentiin ottamaan seisotuskuvia parivaljakosta ja tekemään vähän Tokotreeniä. Kamala kun alkaa pelottaa se mitä tuli luvattua sen möllitokon suhteen... Kursseille pitäisi välttämättä päästä ehostamaan meidän liikkeitä ja kontaktin treenaamista on ehdottomasti lisättävä! Töitä, töitä - sitä koiran omistaminen on!
Sellaista meillä lauantaina - sunnuntain postaus tulee jossakin välissä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti