He looks at me and say: "Come on, girl! We can do it!"

Hellurei ja hellät tunteet - kaikenlaista pientä on nyt päässyt tapahtumaan, mutta ei mitään suurta kuitenkaan. Omistajalla vähän rasitusvammoja, Norilla varattu eläinlääkäriin aika ja jostain on löytynyt koiralle tottelevaisuuteen kannustusta. Mitä täällä tapahtuu? Ihan oikeasti.

Tiistaina (6.5.) meillä oli ensimmäinen päivä agilityn alkeiskurssilla! Wo-hoo!

Mentiin Norin kanssa paikalle inan yli kuusi ja jäätiin alkuselostuksesta, mutta se mitä kuultiin, oli kyse rataesittelystä sekä juurikin aikatauluista KIINNI PITÄMISESTÄ. Uups... Nooh, me nyt tullaan 10 kilsan päästä, joten...!

    Kuitenkin. Meitä harrastelijoita paikanpäälle oli eksynyt kokonaiset 12 koirakkoa! Koiria oli laidasta laitaan, kultaisesta noutajasta puudeleihin, porokoirasta (Nori) collieen ja takaisin suomenlapinkoiraan. Vänkän näköinen poppoo meitä siellä siis aloitteli tätä uutta harrastusta.

Ensimmäiset 15 minuuttia Nori päätti kyseinalaistaa meikäläisen jokseenkin monesti. Olisi pitänyt päästä leikkimään ja tervehtimään toisia koirakavereita, kontaktia ei oteta jos joku on 3 metrin päässä! Siinä sitkeästi pyysin Norilta helppoja juttuja; katso, istu, maahan. Hyvin poika teki, vähän viiveellä, mutta eihän me nyt tokoilemassa oltukaan.

    Someron seudun koiraharrastajat ry:ssä agilitymeininki oli tämmöinen:

• Ihmiset jaettiin kolmeen ryhmään kolmelle ohjaajalle.
• Kolmelle erilaiselle pisteelle oli pystytetty esteitä:
1. Muuri (matala, ensimmäinen taso) ja pussi.
2. Kepit, hyppyeste (ilman tankoa) ja puomi.
3. Putki ja hyppyeste (tanko matalalla).
• Jokainen koirakko suoritti esteen onnistuneesti kaksi (2) kertaa ja sitten vaihdettiin koirakkoa. Jokaisella oli ohjaaja tukena.
• Kun jokainen ryhmä oli saanut valmiiksi, vaihdettiin paikkoja.

Tällaisella protokollalla täällä. Itse pidin tästä tyylistä (en nyt muista tyyleistä paljoa perusta, mutta.), esteet tulivat tutuksi ja koira otti oman aikansa suorittaessaan estettä. Jos yhdellä meni pidempään, homma tehtiin silti kahteen kertaan. Rauhallisesti ja lopulta onnistuneesti.

   Vähän arvelutti, että mites Nori nyt mahtaa oman osansa suorittaa tuollaisen alku kyseinalaistamisen jälkeen... Pojallehan on tullut tutuksi hyppy ja putki, kerran eläessään on puomilta kävellyt. Se siitä. Se on meidän pieni kokemus konkreettisesti, omistaja on vähän päntännyt tietoa Viviane Theby:n & Michaela Hares:ksen agilityoppaasta. Kirjoista oppiminen nyt ei ole lähelläkään konkreettista osaamista, mutta koska omistaja tyksii lukea, niin minä sitten myös luen!

Meidän ryhmälle koitui ensimmäiseksi radaksi tuo ensimmäinen, joka sisälsi pussin sekä muurin. Kun meidän vuoromme koitti muurille, saimme välittömästi kuulla tällaisen lausahduksen: "Tässä onkin heti mun suosikkioppilas kun mulla itselläkin on porokoira!"

      Ohjaaja kysyi, onko Norilla ollut kokemusta. Sanoin, että hypyistä joo ja normi putki. Meiltä siis jäi muurista vähän vähemmän kertausta pois, kun ohjaaja ajatteli Norin suorittavan sen siinä missä hyppyesteenkin. Alokasryhmän koirat pidetään vielä hihnoissa kiinni (en mene vannomaan, että Nori pysyisi paikallaan, mutta olen kyllä 90% varma, meidän paikka on pitävä), joten minä menin muurin taakse kutsumaan, ohjaaja avusti hihnan kanssa.

Kun laitoin Norin istumaan/seisomaan ja odottamaan kutsua ja kiersin muurin taakse, näin heti, että keskittymistä on. Kutsuin ja käskynä toimi "hyppy" tai "yli", meillä vähän on molemmat, täytyisi valita niistä vain yksi - tiedetään. Koira sinkosi kuin raketti matkaan, vähän näytti, että ohjaaja köplötteli perään vähän myöhässä, mutta hihnassa pysyi kumminkin. Palkkaus hyvästä suorituksesta ja äärimmäiset kehut. Uudestaan, sama homma. Upea suoritus.

Seuraavana vuorossa oli pussi.

     Norilla on ollut jo putken kanssa vaikeuksia pelottavuuden vuoksi, mutta tulta päin vain. Ohjaaja piti koiraa putken suulla, minä nosti pussia toisesta päästä, ja kutsuin. WIUH. Koira meni sisään ja tuli rohkeasti ulos. Palkkaus. Pientä hämmästelyä ilmassa. Mitä. Juuri. Tapahtui? Sama uudestaan. Yhtä hienosti suoriutui. Yes!

Kakkosradalla ei ennätetty käymään kuin puomi. Siihen olin jo varautunut, että nyt varmaan menee hetki tai pari, että mennään. Nori ei edes huomioinut houkutusnakkia meikäläisen kädessä vaan mennä tööppäsi muiden koirien hajun mukaan. Lopussa meinasi vähän varastaa, tai varastikin ekalla kerralla, mutta toisella pysähtyi hienosti punaiselle alueelle. Hyvä suoritus!

     Viimeisellä radalla homma oli meille tuttua puuhaa. Hyppy meni hyvin, ei minkäänlaista ongelmaa - tätä ollaan treenattu ison autoportin kanssa, jossa on matala hyppymahdollisuus ennen lenkille lähtöä. Putki. Ajattelin, että voi olla taas vähän arkapaikka kuten on toisinaan ollutkin, kun välissä on ollut aikaa. Ehei. EHEI. Poika meni kuin rasvattu salama!

ERITTÄIN hyvät aksat siis tiistailta oli kasassa - kunpa tuo keskittyminen ja innostus säilyisi jatkossakin samanlaisena!

Aksan jälkeen kiiruhdettiin heti perään alkavaan näyttelytreeniin. Ajattelin nyt ainakin ensimmäisen kerran katsoa, että miten poika jaksaa ja katsotaan käydäänkö jatkossakin. En halua kerskuilla, mutta meillä näyttelyhommat on todella hyvässä mallissa, sosiaalisuutta ja toisten koirien läsnäoloon tottumista sieltä enemmänkin haetaan.

     Kehuja saatiin todella hienosta ravista ja ohjaaja otti meidät silmätikuksi seisotuksen tarkkuuden ja muun pienten huomautusten suhteen. Olen tyytyväinen, että saadaan ohjausta pienistäkin virheistä, joskus ne pienetkin asiat ovat todella merkitseviä! Ohjaaja on vanha tuttu ja tietää näyttelytaustasta ja omistajan innosta harrastusta kohtaan, joten siksi meillekin annetaan vähän kovempaa kättä ja tarkempaa huomauttelua. Ainakin saadaan hyvin hommat luistamaan!

Riippuen ensitiistain agituksen sisällöstä, ollaan luultavasti menossa näyttelytreeneihin uudelleenkin. Katsoo miten poika jaksaa. Ihmeesti se keskittyi kaikkeen tekemiseen 2h aikana, mutta kyllä sitä oltiin väsynyttäkin poikaa kotosalla loppuillasta!

    Kuvia nyt meidän menoista ei ole agi/näyttelyradoilta kun hovikuvaajaa en omista, mutta kaipa tässä kesällä viimeistään kuvia tulee sieltäkin kun saan kuvaajan paikalle, tuohon äitiin ei oikein voi luottaa. Kuvat tuppaavat olemaan epätarkkoja tai poikkinaisia, vaikka automaatilla mentäisiinkin!

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - 

Keskiviikkona (7.5.) oltiin Norin kanssa lenkillä siinä iltayhdeksän aikana ja vedetiin puolivälissä pienoiset omatakeiset tokotreenit suoralla hiekkatiellä. Kontaktin harjoittelusta on tullut meille jokapäiväinen ilo ja sitä otettiin lenkillä mennen ja takasin tullessa. Suoralla hiekkatiellä otettiin kaukokäskyjä: maahan, istu ja seiso ja tietysti luoksetuloa. Pojassa piisasi energiaa niin jumamaan prkleesti! Luoksetulot oli hiekkapölyä aikaansaavan nopeita ja käskyt toteutettiin mukisematta ja virheettömästi!

    Uutena hommana ollaan alettu harjottelemaan (kutsutaanko niitä nyt jääviksi vai miksi), että koiran tullessa luokse, mennäänkin kesken kaiken istumaan ja maate - erillisinä harjotuksina tietysti. Tässäkin ollaan lähdetty rauhallisesta luoksetulosta, jotta saadaan pysähtymiset nappiin.

Seuraavaan kertaan!

Pahoittelut, ettei kuvia nyt ole...