Erinomainen poika varasertillä!

Otsikkokin sen kaiketi kertoo - meitin Mäntsälän reissu oli menestys!

Päivitys tulee vähän myöhässä, mutta on ollut niin paljon menemistä ja muuta, että ei yksinkertaisesti ole ennättänyt päivittelemään näyttelytulosta. Joko itse olen poissa kotoa ja arvostelulappunen on siellä tai sitten yksinkertaisesti kotona ei ehdi tekemään kuin työtä työtä työtä. Ei mitään varsinaista työtä, siivoamista ja kirjailijan uran aloittelua. Hah, kyllä minä vielä vuosituhannen vaihteessa saan kustantamolle jotain lähetettyä!

(Spoilers: salainen haaveeni on julkaista edes yksi täyspitkä romaani)

Näyttely järjestettiin 13.4. näyttely Mäntsälän ampumaurheilukeskuksella. Norin kasvattaja oli meidän sinne ilmoittanut, ja alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän tuli mennä sinne yhdessä ja hänen koiransa myös osallistua.

   Suunnitelmat muuttuivat vähäsen. Kasvattaja ei ilmoittanutkaan OMAA koiraansa, ja myöhemmin hänelle tuli työkeikka, jota ei voinut sivuuttaa, jotta olisi päässyt seuraamaan meidän menoamme. Ymmärrän täysin - itselläkin kokemusta työkeikoista, jotka ovat olleet esteenä! Ei siis hätiä mitiä, Kati!

Edellisenä päivänä (12.4.) olimme Norin kanssa käyneet treffaamassa Espoossa valkoistapaimenkoira Lumia (postaus TÄÄLTÄ) ja ajattelin Norin olevan iskukunnossa yön jäljiltä. Ei olisi liian pirteä ja innokas, ei liian väsynytkään yöunien jäljiltä. Noooh, jos koira ja omistaja eivät väsy sellaisen matkan teossa kuin me koimme, niin missä sitten?

Lähtö oli Salosta klo 6.57 junalla kohti Pasilaa, jossa meillä oli vaihto Keravalle. Herätys tuli siis ennen kuutta. Kamat olivat kasassa ja matka oli valmis alkamaan!

   Pasilassa meitä odotti 7 minuutin vaihto. Minä niin inhoan vaihtoja jo valmiiksi, mutta että 7 minuutin vaihto?! Juu ei. Ehei. Lopputulos oli se, että kannoin Norin liukuportaissa ylös sekä alas. Alastulo tuollaisen ~23 kiloisen, vetelän porokoiran kanssa oli iiiiiihan pikkuruisen ongelmaista. Nooh, ylöspäin mentiin askeleiden kanssa takana tulevan murjonaama ihmisen takia, muut taisivat pitää liikuskeluamme huvittavana.

Keravalla meitä odotti Norin veljen, Väiskin omistaja! Hän tuli turisteilemaan koiransa kanssa Mäntsälän näyttelyyn ja me saimme häneltä kyydin paikan päälle (ja pois). Kiitos Inkerille!

   Olimme ajoissa paikalla ja seurailimme muiden koirien kehiä ja muita paikalle lipuvia ihmisiä. Eräät pari naista (siinä 20-30-vuoden hujakoilla) saapuivat sateiseen ja kuraiseen Mäntsälään mukanaan ainakin viisi suomenlapinkoiraa. VIP-teltan pystytys sujui naisilta kiroilun merkeissä ja en voinut olla vähän tiskumatta. Näytti kuin chihuahua-ihminen olisi vahingossa päätynyt suomenlapinkoiraan...

Huvittavien naikkosten saatua telttansa pystyyn alkoi porokoirien kehän alku olla lähellä. Otimme Norin kanssa pieniä lämmittelyjä ja hienosti meni. Katastrofimätsäristä ei ollut tietoakaan.

   Kehään mentäessä yritin ajatella olevani rento ja viilipytty. Ei mitään vakavaa, kyllä Nori hoitaa homman. Se osaisi olla edukseen ja pärjätä. Tiesin sen. Kehässä meidän kanssa oli jälleen kerran vain yksi toinen junioriluokkalainen. Saimme juosta edessä (luojan kiitos) ja siitä se lähti.

Tuomari: Esa Ruotsalainen

"Tyypiltään ja mittasuhteiltaan erinomainen. Keskikokoinen. Hyvä pään malli.

Hyvä rungon vahvuus. Riittävä raajaluusto. Turhan jyrkkäasentoinen lantio.

Riittävästi kulmautunut. Hyvä karva. Liikkeessä takapotku saisi olla hieman saattavampi. Miellyttävä käytös."

ERI JUK 1 SA PU3 VASERT

Paras uros kehässä oli ylivoimainen voittaja, en kyseinalaista hetkeäkään tuomarin päätöstä!

Näyttelyn jälkeen kävimme leikittämässä Noria ja Väiskiä. Vähän molempia omistajia arvelutti, kuinka mahtavat tulla urosveljekset toimeen kun eivät ole sitten pentutapaamisen jälkeen nähnyt.

      Eipä meinannut suun loksahdus välttyä kun jätkät leikkivät kuin vanhat tekijät. Pari ärähdystä tuli, muttei mitään vakavaa - Nori kun on tuollainen nössykkä. Ei se uskalla vastaan laittaa vaan aina ollaan maassa valmiina antautumassa, liekö hyvä piirre sekin.

Näyttelyistä kotiuduttiin siinä seitsemän jäljestä odotettuani kiinalaista ruokaani yli puolituntia, mutta loppu ilta meni kyllä unten varjolla. Mahtava päivä oli takana ja vielä mahtavampi viikonloppu muistoina mielessä!

Nori Mäntsälässä / Junioriluokka from Inkeri Sundqvist on Vimeo.

Meidän junioriluokan video löytyy tuosta. Nori oli edustaja, minä en niinkään. Joteeen....
Keskittykää Noriin niin hyvin kuin mahdollista, vaikka omistaja onkin niin epäedustava.