sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Blue scarf and he's just a smart ass...

Olen joko niin pahasti Sherlock -höyryissä tai sitten päässäni vippaa ja pahasti... Olen aina pitänyt Noria Watsonina (John Watson), koska sen luonne on aina viitannut siihen. Ystävällinen, avulias, uskollinen... Tietoja löytyy companionista riittämiin.
       Tänään kuitenkin päätin kokeilla - vain kokeilla! - tummansinistä kaulahuivia Norille. Ja voi herran pieksut, muutama Norin perusilme ja hörhöily ja siinä mulla oli oma Sherlock. Taidan olla sekoamispisteessä, missä se kolmas kausi viipyy...



Deducing this case...



...

On muuten tainnut pitää blogissa vähän hiljaista tässä jonkin aikaa. Syynä jälleen voisin käyttää koulukiireitä ja suurta laiskuuttani, mutta myös Norin jälkien siivoamista ja kotikutoisia pihatreenejä.
        Pojalla on vissiin murrosikä pian kynnyksellä, on alkanut sen verran pahojaan tekemään - yksinään kylläkin. Ei se meikäläisen aikana uskalla pahoja tehdä, sentään jotain tajunnut päähänsä tallettaa! Näitä pahantekoja ovat mm. sisällä kukkien tuhoaminen ja multien levittely, kirjojen repiminen, dvd-levyjen tuhoaminen ja kaiken mahdollisen muovikrääsän (joka on äidilleni arvokkaampaa kuin minulle) pirstaloiminen. Yritän sitten äitiäni rauhoitella, että kyllä se siitä ja hän pääsee meistä eroon kun minä valmistun puolentoista vuoden päästä.
      Kotikutoisissa treeneissä on treenattu vanhoja asioita ja opeteltu pari uuttakin temppua. Uusia temppuja ovat etsi -käskyllä tavaroiden hakeminen kun ne eivät ole näkyvillä - Nori suoriutuu tehtävästä yllättävän hyvin, vaikka välillä epäilen sen hajuaistin olevan olematon...
      Toinen temppu on käskysanan 'toivo' alla. Temppu on rinnastettu tassu -käskystä siihen, että laittaessani polvea Noria kohti ja toistan käskyn, se läimäisee tassun polven päälle. Nykyään ei enää tarvita käskyä. On se perkeleen nopea oppimaan... Naksutinkin on nykyään treeneissä enemmän mukana! Tämän vknlopun ollut ahkerasti käytössä ja nyt treenataan seuraamistakin jo jalan vierellä ^^ Muita suunnitelmia temppuihin olisi tavaran vienti paikkaan X kuten esimerkiksi koriin, ja toinen temppu mikä kutkuttaisi olisi tynnyri, mutta sille annan vielä rutosti aikaa. Ja tulevaisuuteen katsoen kun päästään agilityradalle kurvailemaan hyppyjenkin kanssa niin tietysti jalan yli hyppy ja syliin samoin ^^
    Kyllä siitä kunnon koira vielä tulee - ellei sitä jo ole!

...


Pentutapaaminenkin meni hyvin - paluuta lukuunottamatta, mutta se ei ollut Norin vika vaan omistajan.
      Jäin kasvattajan kanssa vielä vaihtamaan pari sanaa bussiasemalla ja hän tarkasti Norilta hampaat ja muut ja sitten sanoikin jo, että parempi mennä ettei myöhästytä. Otin Norin lyhyeeseen hihnaan ja hölkättiin bussia kohti, kunnes näen ovien sulkeutuvan... Siinä sitten juostiin puolikorttelia bussin perässä takkiheiluen, eikä bussikuski näe!
      Onni tuntui hymyilevän kun bussi jää liikennevaloihin, mutta Nori onnistuu kiertämään itsensä juuri sillä hetkellä lyhtypylvääseen! Yritän viittilöidän koiralle kiertämistä, mutta saan vastaukseksi vain katseen, joka sanoo: "Me ei ehditä!" ja sillä hetkellä valot vaihtuvat vihreäksi. Kierrän tolpan itse nopeasti ja lähden jälleen bussin perään. Nori koko päivän juostuaan vain köpöttelee perässä vittuuntuneena koko touhuun. Lopulta karjaisen niin lujaa keuhkojeni täydeltä SEIS! että taisi kuski huomata. Pysähtyy ja avaa ovet meille ja sanoo: "Taisi mennä vähän viime tinkaan?" NO SHIT, SHERLOCK! ...oli kyllä niin lähellä, etten haistattanut pitkiä ja hypännyt bussista ulos saman tien. Äiti kommentoi tilannetta myöhemmin: "Jos se luuli sun olevan lenkkeilijä?" JUU! Lenkkeilijä, joka heiluu takin kanssa ja huutaa perässä... TODELLAKIN!
     Nori meni matkatavarana ja nukkui paluumatkan bussin lattialla tyytyväisenä, vaikka olisi halunnutkin tehdä sen pehmeällä penkillä mieluummin. Taisi olla pojalle ikimuistoinen päivä, oli omistajallekin. Vaikka Nori vähän punkero oli muihin verrattuna, niin silti meno oli yhtä kovaa! Ja nyt on painoakin pudonnut jätkältä pari kiloa, joka on kuulemma löytänyt jo Norin suosituspainon, 18 kiloa!

Kuva: Kristiina Töykkälä

Kuva: Kati Savukoski
Minäkin siellä! ^^

Kuva: Kati Savukoski

Kuva: Kati Savukoski

Kuva: Kristiina Töykkälä
Minun pieni vaavi :3

Kuva: Kristiina Töykkälä

Kuva: Kristiina Töykkälä

Kuva: Kristiina Töykkälä
Ehdoton suosikkikuvani!



Äiti ja poika ^^


Valitettavasti Nori oli ainoa musta, joten sai kokea myös kiusaamisen ^^

Huomaa kyllä, kenellä on harrastelijakamera... Kyllä tuon Kristiinan 7D olisi niin namu ostos... *huokaus* toivottavasti sitten jouluna olisi pukilla yllätys kuusen alla ^^"


Mutta semmosta taas tällä kertaa! Huomiseksi (ihanaa, syysloma ja koiramaista ajanvietettä!) olisi suunnitelmissa auringonnousussa kuvailua tutun labbiksen omistajan kanssa (samainen labbis näkynyt täällä ennenkin!), joten Norille aktiviteettia tiedossa! Tiistai menee rauhallisissa tunnelmissa kotopihan treenailua ja omistajan Star Trek -kakun leipomista, ja keskiviikkona lähdetäänkin serkulle jälleen Ruskolle, jossa Nori pääsee viettämään aikaa westien kanssa ja tavataan varmasti Kristiina ja Kerttukin taas! ^^

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti