Long time, no see...

Huh.

Koulussa on pitänyt kiirettä. Todella. Tässä on keritty tekemään vaitiolovelvollisuus, ensiapukurssi käyty, työturvallisuuskorttikurssi käyty, kahdesta päivystyksestäkin jo (melkein) toivuttu, biologian perusteet -kurssista selvitty kunnialla kuten asiakaspalvelunkin, projektikoiraa treenattu ja tutustetuttu noihin omiin otuksiin; Noriin ja uuteen jäseneen Nuuttiin.

Kiire, kiire, kiire....

Lisäksi ollaan sitten vknloppuisin juostu ties missä ja milloin; mätsäreissä, agilityepiksissä sekä koirakavereilla. Huh, sanon taas, kyllä tämä koulunkäynti ja asuntolaelämä pistää kalenterit täyttymään kaveritapaamisista ja koiraharrastuksista viikonloppuisin. Harvoin sitä ennättää huokaisemaan ja jos ennättääkin niin mitä todennäköisemmin se huokailu tapahtuu metsälenkeillä ja hyvin hyvin harvinaisissa tilanteissa lattialla X-asennossa makaen.

Mätsäreissä (oikein yhdessä) tuloksena Norille oli PUN2, agilityepiksissä Mölliluokan voitto. Hurjaa. Mun porosella on tainnut olla jonkinlainen voittoputki päällänsä... Nuutti ei aivan vielä ole päässyt mätsäreissä poukkoroimaan muuta kuin turistina, vaikka viimoiset rokotukset käytiinkin hakemassa viime viikolla. Odotellaan nyt ihan rauhassa se 21 päivää varoaikaa ja katsotaan sitten, josko tuon neidin opettaisi kulkemaan nätisti näyttelyhihnassa, seisoa se jo vähän osaakin namin avustuksella.

3kk seisotelmia

Tuolla samaisessa ainokaisessa mätsärissä, jossa ollaan nyt ennätetty käymään, oli mukana myös nyt jo edesmennyt Kisbe. Sekarotuinen karvakutjake teki ensimmäisen debyyttinsä saaden punaisen nauhan, mutta valitettavasti jääden ilman sijoitusta. Pyh pah, hienostihan jätkä meni ja eksoottisen ulkonäön olisi pitänyt taata sijoittuminen! Heh!

Odotellessamme kehien alkua eräs nainen tuli omien sanojensa mukaan häiritsemään meitä ja katsomaan valkoista pörrökasaa, joka makasi vieressäni. Norihan oli välittömästi haistelemassa ja tervehtimässä naista, mutta Nuuttia ei voinut vähempää kiinnostaa.

        Nuutti ei ollut mitenkään aristeleva tai pakoon yrittävä; se vain makasi aloillaan ja katsoi pölläymystyneenä vierasta ihmistä ja tämän lasta. Ei kiinnostanut. Lopulta kun annoin naiselle lihapullan niin johan alkoi kiinnostaa. RUOKAA! Saatiin paljon ihmetyksiä ja tavallaan kaiketi kehujakin, kuinka rauhallinen pentu Nuutti olikaan. Ei se juuri välittänyt muista koiristakaan sen enempää saatikka ihmisistä. Makoili vain takkini päällä ja nukkui, innostui lihapullista ja jäi oikein kiltisti odottamaan Lauran kanssa kun menin Norin kanssa kehään. Tästä tapahtumasta lienee kolme viikkoa aikaa...?

Mätsäripäivä jatkui vielä agilityiltaan ja tuli todistettua, ettei energian kuluttamiseen ennen treenejä ole tarvetta ainakaan Norilla. Keskittyminen oli samanlaista kuin aina ennenkin, vauhti vain hitaampaa. Siispä pidämme mätsäripäivät ja agitreenit erillään eri vuorokausina. Fiksumpaa näin.

      Nuutti on päässyt tekemään agilitykentillä jo putkea ja seuraavaksi aletaankin sitten katsomaan vähän hyppyjen tulokulmia tietysti rimattomina. Aloitetaan ihan passelisti suoraan juoksemisesta ja vaikeutta lisätään aina tarpeiden mukaan, eihän tässä tietenkään mikään kiire ole, mutta mutta... Turhan innokas olen itsekin!

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - 

Kiire on todellakin pitänyt meikäläisen poissa bloggaamisesta. Mikäli koulu ei vie kaikkea aikaa, valokuvaustyöt vievät. Juuri tuli uurastettua 1500:n hääkuvan kimpussa ja sain kuin sainkin toimitettua ne asiakkaalle, karsittuina n. 350:n otokseen. Omia koissuja ja kavereiden koissuja tulee kyllä kuvattua, mutta editointi aikaa ei juuri ole. Nytkin käsittelyään odottaa ainakin kuusi kansiollista kuvia. Ja tulipa siinä parina vknloppuna otettua kaksi asiakastakin ihan vain että voisi pitää kuvia työnalla sen kokonaisen päivystysviikon ajan. Onneksi nämä asiakkaat ovat ymmärtäväisiä!

Mutta ei elämä ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista pentumaailmassa. Jos Nori oli helppo pentu ja on vieläkin helppo koira vatsansa suhteen, Nuutti ei ole. Ollaan nyt kärsitty kolmisen viikkoa löysästä vatsasta ja lopulta ulosteen mukana oli vertakin. Ensimmäisellä eläinlääkärikäynnillä saatiin vahvat suolistoantibiootit, lisäravinteet ja neljän päivän Axilur -kuuri. Ei muutosta.
       Vaihdoin ruoan (ANF) epäilyksenä ruoan vahvuus. Vaihdokiksi tuli Happy Dog junnuruoka. Uloste kiinteytyi hitusen, mutta oli yhä veristä. Uusi eläinlääkäriaika oli maanantaina (19.10). Vein eläinlääkärin ohjeistuksella ulostenäytteen kolmelta päivältä ja ne lähtivät Saksaan haiman vajaatoiminnan pelossa. Tieto tuli tänään (20.10), ettei sellaista vaivaa ole. Vatsaan löytyi kuitenkin syy; giardiatesti oli positiivinen.

Yksi yleisimmistä tuontikoirien syistä ja tietysti se meidän kohdalle sattui. Siihen sitten hoidoksi viikon matokuuri, jonka jälkeen käydään vielä kontrollissa varmistamassa, että koko pöpö on saatu pois. Vatsatsempailun takia Nuutti pääsi laihtumaankin ja on ollut aikamoinen honkkelikonkkeli. Kunhan saadaan pöpö poies niin päästään keskittymään kasvuun paremmin.

Muuten pennun kanssa arki on lähtenyt kulkemaan oikein mukavasti. Nuutti on yllättävän rauhallinen kun sitä vaaditaan, mutta aktivoituu hienosti ruoasta ja leluista. Treenilistalta löytyy tällä hetkellä seuraamista imuttamalla, perusasentoa, istumista ja maahan menoa pönötysten lisäksi. Ei juuri arastele mitään, isommat kulkuneuvot kuten rekat ja bussit ovat vähän jänniä ja pelottavia, mutta muistelisin Norilla olleen samanlaisia "epäileväisyyksiä" pentuiässä ja hyvin niistä selvittiin. Nori on liikenteessä kuin kala vedessä nykyään, joten en ole Nuutin puoleen huolissani.

Sellaista. Pitkästä aikaa tekstiä tännekin!

J, N & N