Kohti uusia haasteita!

Viimeisen kuukauden ajan olen silloin tällöin havahtunut pyörittelemästä peukaloita ja ajattelemasta, mitä tuleva syksy tuo tullessaan. Kaverit vuoronsa perään kertoilevat seuraavien opintojen jatkamisesta naamakirjan puolella päivityksin, joissa on liitteenä kuva hyväksymiskirjeestä. Itse olin epätietoisuuden vallassa lähes kuukauden verran, olinhan toisella varasijalla kouluun, jonne niin kovasti halusin.

Media-alan käyneenä tein ennakkotehtävän jo pelkän velvollisuuden tunteesta Turun suunnille valokuvauslinjalle. Monien mutkien kautta sain kuin sainkin kuvat toimitettua perille (portfolion, kahden kuvan tehtävän aiheelle "kriisi" sekä kuvan, josta en haluaisi luopua). Pääsykokeisiin ei koskaan tullut kutsua ja se taisikin olla merkki siitä, että unohdetaan se mediapuoli hetkeksi. Tehdään sitä, mitä halutaan. Ainakin yritetään.

Koska uuden ammattinimikkeen hankkiminen ei ole nykypäivänä niin yksinkertaista, että voisi hyppelehtiä ammattikoulusta toiseen eri nimikkeiden perässä, minun oli haettava aikuiskoulutukseen. Minne puolelle sitten? Talonrakentajaksi? Putkipuolelle? Ehei, ei ei ei. Vaan eläintenhoitajaksi.

Jotta elämä ei olisi ollut liian helppoa, jo pelkkään pääsykokeeseen hakeminen oli työn ja tuskan takana. Viime hetken tajuaminen hakuajan päättymisestä, skannerin toimimattomuus todistuksen kopioimiseksi ja monet muut yksiselitteisen typerät kommervenkit meinasivat tehdä jo pelkästä pääsykoehausta helvettiä. Onneksi muutaman päivän kuluttua postilaatikkoon tuli kutsu pääsykokeisiin Kokemäelle, projektikoiralinjalle.

Pääsykokeet olivat mukavat, jotka sisälsivät kirjallisen osuuden, sitten oli käytännön juttuja ja esimerkkejä siitä, ettei se koirapuolella olo ole pelkkää ruusuilla tanssimista vaan rankkaa työtä. Tehtävien ohella muistuteltiin useasti, kuinka kyseessä on maatalousalan perustutkinto, jolloin koirat eivät ole se ainoa juttu kahden vuoden aikana vaan opiskeluun kuuluvat yhtälailla tuotanto- ja pieneläimet. Haastattelu sinetöi pääsykokeen. Ja sitten jäätiinkin vain odottamaan.

Haastattelussa kerrottiin, kuinka vastauksen saisi jo muutaman päivän kuluttua sähköpostilla. Ajattelin, että silloin se olisi sitten kerrasta poikki; sisään tai ei, joko välivuosi tai syksyllä opiskelemaan. Minulle suunnattu vastaus oli ehkä se kaikista kamalin, sillä se tiesi ainoastaan lisää odottamista. Olin toisella varasijalla.

Uskoni horjui viikkojen kuluessa ja ammattikorkeakoulujen kertoessa valintansa, jolloin jo melkeinpä valmistauduin välivuoden viettoon. Hain töitäkin pari päivää sitten ja kappas kummaa kun torstaina (9.7.) kävin myöhään illalla hakemassa postin, odotti minua iso kirjekuori SASKY.fi merkinnöillä. Voisiko se  olla? Ehkä se voisi?

       Avasin kuoren heti postilaatikolla ja siinähän se luki: "Sinut on HYVÄKSYTTY opiskelemaan-" ja siinä samassa hypin tasajalkaa ja kiljuin riemusta. Nori odotteli portin vierellä ja katsoi pää kallellaan, että mitäs ihmettä nyt tapahtuu. No mehän lähdetään opiskelemaan!

Media-assistentti siis lähtee kohti uusia haasteita maatalousalan perustutkinnon perässä, Kokemäen projektikoiralinjalle! Siis aivan huisia! Saa nähdä millaisia seikkailuja me siellä koetaan seuraavan kahden vuoden aikana norppaeläimen kanssa - toivottavasti suurimmaksi osaksi positiivisia ja opettavaisia monella tapaa!

PS. Tuonne sivupalkkiin on ilmestynyt Facebook -linkki, josta Lohdunkantajatiimin löytää jatkossa pikapostausten ja uutisten merkeissä. Kaikki ovat tervetulleita tykkäämään!

-J & N