Agilityn maailmaan (vihdoin!) valokuvin

Koulun vermeillä on hyvä kuvata!

Kuvat otettu Canon 6D:llä sekä 70-200 4L -objektiivilla.

Blogiin tuli toive, että agilitypostauksista löytyisi myös kursseilta kuvia, noooh, tässä postauksessa niitä nyt on minusta ja Norista sekä parista muusta kurssilaisesta. Kiitokset kurssilaisille, jotka kuvasivat meikäläisen ja Norin radalla! Jos jotain olen huomannut agilityä kuvatessa, ainakin ohjaajien ilmeet ovat mahtavia!

Hyppy, pituus, hyppy, puomi, muuri, A-este, hyppy, kepit, pöytä, keinu, hyppy, hyppy, hyppy, U-putki, hyppy

Että semmoinen rata viime tiistaina (9.9) oli luvassa. Mielenkiintoinen, vaikeakin, aikas hauska. Nori suoriutui todella hyvin mielestäni.

     Itse lähdin maanantaina koulun kanssa Eerikkilän urheiluopistoon tekemään tilaustyötä (kuvaamaan liikunnallista materiaalia) ja yövyimme Eerikkilässä myöskin. Nori siis joutui viettämään päivän ja yön ilman minua, puolet tiistaisesta päivästäkin. Pääsin kotiin klo 17.15 - agility alkoi klo 18.00. Ennätin juuri laittamaan Norille namit, tekemään pienet lämmittelyt tokoliikkeillä ja sitten saikin jo rientää.

Nähtävästi meikäläisen pitäisi olla useamminkin poissa kotoa, sillä Nori kuunteli ja teki treeneissä ehkä paremmin kuin koskaan. Tunnetusti meidän A-este on pravuuri ja siihen irtoaminen. Näin sain siis tilaisuuden pysähtyä ja kiirehtiä jo uuteen asemaan saatettuani Norin muurille ja käskettäessä A:lle.

Kepit on meille vielä vaikeuksien takana, Nori ei vielä ole oppinut rytmittämään pujottelua, mutten uskonutkaan sen pystyvän siihen ekan alkeiskurssin aikana.

Keinulaudalle en päästänyt poikaa omatoimisesti vaan pidin pannasta kiinni ja mentiin hiljaksiin ja autoin laskeutumisen kanssa. Poika ei jäätynyt keinun laskeutuessa vaan otti rauhallisesti ja jatkoi ongelmitta hypylle. Hyvä poika!

Rata todellakin oli mielenkiintoinen ja oli paljon muistettavaa. Yhtä valssia en itse millään muistanut ja sen myötä ehtinyt toteuttaa, jolloin koiraa tuli ohjattua väärällä kädellä erittäin epämääräisesti, mutta onneksi Nori tajusi siitäkin mitä haettiin. A:lla oleva takaleikkaus sujui hyvin ja kepeillä oleva valssaus. Ainoastaan hyppyesteiden numero 12 & 13 väliseen valssiin en yksinkertaisesti kerinnyt. Nori oli jo edessä kun olisi pitänyt valssata. Väärällä kädellä ohjaus ja jatkumaan vaan. Olen monesti sen sanonut, meidän vahvuutemme tuntuu tässä vaiheessa olevan jo hyvä irtoaminen, joten senkin vuoksi Nori osasi suorittaa hypyn huonollakin ohjauksella. Näin ainakin uskon.

Yläpuolella olevat kuvat ovat ensimmäisen hyppyesteen hyppyjä. Hiljaksiin haetaan lihaksia ja uskallusta lisää koiraan ennen kuin aletaan ottamaan korkeampia. Puomilla edetään yhä melko hiljaiseen tahtiin, sinnekin pitää vielä saada lisää vauhtia, jotta voi edes harkita epiksiin lähtemistä. Sinnekin meitä on jo huudeltu. Itselle se on tiukka ei. Edes epävirallisiin ei lähdetä, ennen kuin Norilla on itseluottamusta esteiden kanssa enemmän. Ei, vaikkei siellä tehtäisikään kuin putkea, hyppyjä ja puomia. Ja mitä kaikkia niitä nyt onkaan. Kerran minulla ei ole kilpailuihin kiire, en ole niin asiaan perehtynytkään. Jälleen uupuu tiedesanastoa, yksi jos toinen varmasti kiristelee hampaitaan blogin takana.

Lopuksi vielä pitää laittaa muutama kuva meidän mahtavista kurssiseuralaisista: Spanieli Tyynestä, laumanvartija Sulosta sekä kultainennoutaja Pimusta!

Huomenna onkin edessä tällä kuvaajalla agilityn viralliset kilpailut Forssassa.

Kamera saa laulaa monien ruutujen edestä ja toivottavasti edes muutama hyvä tulee,

että portfoliokin saa vähän lisätäytettä!

Paluu harrastesarjaan

Viikonloppumaniaa kuvin ja vähäisin sanoin.

Voi itku ja hampaiden kiristys. Kova pudotus tuli, kun palasi kuvaamaan omalla kamerabanjonetillä: 550D:llä sekä 50mm 1.8 -obiskalla. Kamalasti tekisi mieli hommata parempaa varustusta, mutta yksinkertaisesti ei ole varaa.

      Loppuvuodesta lähden näillä näkymin työharjoitteluun englantiin 2 kuukaudeksi, ensi vuodellekin on rahallista menoa tiedossa, mutta hyvissä määrin. Pitää vain toivoa, että edes vähän joku sukulainen arvostaa koulusta valmistumista. Ding ding, money money.

Huojentavaa oli kuitenkin huomata koneella katsoessa, etteivät kaikki kuvat olleet täysiä persläpiä. Toisaalta, eivät nämä mitään kummoisiakaan ole, perusjuoksukoiraposeeraa -kuvia. Lukijoilta on kuitenkin ollut kiva kuulla, että edelliset kuvat ovat olleet hyviä. Media-assari blogin takana kiittää!

Semmoisia kuvia tällä kertaa, enemmän vähemmän onnistuneita.

Palaillaan!

Que paso, que paso, Nori?

Miten koulun alku tekikään minusta tällaisen vätyksen blogin parissa?

Joka päivä huomaa löytävänsä itsensä ajattelemasta: "Joo, huomenna sitten."

Ja yhtäkkiä onkin jo viikonloppu!

Tiistaina käytiin aksaamassa normaaliin tapaan. Taitaa meidän agilityohjaajakin tiirailla tätä blogia kun paikalle saapuessa kentällä oli keinulauta - ja ratacombot.

Puomi, (syli)hyppy, putki, kepit 

hyppy, putki

Ensimmäinen rata oli varsinainen, jota tehtiin tunnilla. Sylihyppyä tulee vielä harjoitella Norin kanssa, kuten myös keppejä - muuten meni oikein kivasti. Norin irtoamisesta voi olla joka kerta yhä ylpeämpi, taitaa olla jätkän vahvuus tässä lajissa.

Toisella kahden esteen radalla sai treenata itsekseen muiden treenatessa keinulautaa. Otin todella laajoja irtoamisia Norin kanssa tämän kanssa, kuten myös hyppyesteen kiertoa ja sitten hyppäämistä. (Voisin ehkä lukea sen agilitykirjan joskus loppuun niin olisi nämä oikeat nimetkin näille esteille hallussa). Hyvin mennään eteenpäin jätkän kanssa, itsellä tuntuu vain menemään treenit yli kun ohjaaja ei ole hengittämässä niskaan. Yritetään pitää ne treenit simppeleinä, eikä laiteta koiraa tekemään turhanpaljoa kerralla, eikös näin.

Omat varaumuksen oli keinulaudan harjoittelussa, mutta päätin tyhjentää pääni ennakkoluuloista. Otettiin ihan varovasti, ohjaaja laski laudan alas Norin edetessä. Ja homma meni hienosti! Nori ei lyönyt jarruja lukkoon, vähän epäröi, muttei pysähtynyt vaan meni hiljaksiin eteenpäin hyvillä mielin. Palkkakin kelpasi vielä päälle! Tämä toistettiin ja samalla hengellä mentiin. Kyllä se vielä jonakin päivänä osaa tuonkin esteen suorittaa pelotta - ei ikinä pitäisi aliarvioida tätä jätkää.

Tuli uhkailtua jossain vaiheessa blogissa, että pyritään möllikisoihin jossakin vaiheessa, mutta meidän seuraaminen on vieläkin auttamatta jäässä. Lyhyitä matkoja mennään hyvin, pidemmillä hapuillaan. Meikäläinenkin aloitti autokoulun ja tietysti teoriatunnit osuvat juurikin maanantaille kun voisi käväistä ohjatuissa treeneissä. Ei mahda mitään, pitää vain olla tyytyväinen, ettei kursseja ole tiistaisin aksatuntien päällä. Möllikisailu saa siis odottaa vielä aikansa, kyllä sinne keritään jossain vaiheessa!

Mätsäreissäkin ollaan pyörähdelty parina vknloppuna, mutta siellä ei ole menestystä koettu. Molemmissa sininen ja lämmin kättely kehässä. Omasta mielestä Nori on esiintynyt hyvin, mitä nyt vähän keskittyminen herpaantunut, mutta hyvillä mielin lähdetään kahden viikon päästä Hyvinkäälle Kaikkien Rotujen näyttelyyn. Ei uskalla toivoa ekaa sertiä vielä, jätkän turkki ei ole parhaimmassa kuosissa juuri nyt.

       Lisäksi olen päättänyt, että Nori saa jäädä kasvattamaan kutrejaan ja lihaksiaan loppuvuodeksi ihan rauhassa. Seuraavaksi näyttelyksi olen kaavaillut Winter Dog Showta ensi vuoden alussa, samainen näyttely, jolla tänä vuonna aloitimme viralliset kehäkettuilut.

Viime vknloppuisen Salon mätsäreistä tarttui mukaan kuitenkin ensivuotta ajatellen Hurtan viilennystakki oikein halvoin hinnoin. Salon Terrassa oli yksittäisiä kappaleita koirien kuteita; viilennystakkeja, haalareita yms. alennushinnoin myynnissä. Sieltä onnistuin löytämään koon 55 viilennystakin tuolle jätkälle ja kun mukaan lisättiin vielä -20% lappu, jonka jokainen mätsäriin osallistunut sai, viilennystakin hinnaksi jäi lopulta vähäiset 18,25€. En voisi olla tyytyväisempi, nuo takit kun eivät keskikesällä halpoja ole eikä väri nyt mikään maailmanlopullinen ole. Ja Nori otti takin heti omakseen, liikkuu sen kanssa vaivatta. Pelkkää plussaa tämäkin mätsäri oli!

Että semmoista tällä kertaa, palaillaan taas!