Family is something what I need to protect - no matter what.

Eipä mitään uutta ole oikeastaan. BANNERI KOKI MUUTOKSEN KOSKA TÄÄLLÄ NY JAUHETAAN SHERLOCKISTA JA VERTAAN NORIN JA MINUN SUHDETTA WATSONIN JA HOLMESIN SUHTEESEEN NIIN.

Perjantai -harjoitukset jäi välistä koska aamulla lähdettiin äitsykän kanssa vähän jouluostoksille (koirat mukana kylläkin) ja palatessa oli jo pimeää. Jos huomenna sitten?
        Ja niin, nyt katon alla yksi koira lisää. Ei, ei. Ei pysyvästi. Siskon narttukoiralla juoksut, joten Mico -uros tuli tänne siksi aikaa, jotta ohi menee. Tunnetusti Mico ei ole oikein pitänyt Norista, sietänyt jotenkin. Nyt on yhteenotoilta vältytty koirien suhteen. Itsellä menee hermot tuohon rääpäleeseen kun räksyttää jokaikistä pientä ääntä...

Biisi on ihana, Anulle kiitokset siitä vinkistä :3

Suljinaika ja tarkennus eivät olleet puolellani, mutta on tässä silti jotain 'juuri ja juuri' -julkaisukelpoista...

(PSSSSST, SHERLOCKIANS! 1.1.2014 briteissä ensimmäinen jakso, Sherlock on palaamassa...! Toinen jakso 5.1. ja hyvästit jätämme jälleen jo 12.1... *snif* Samaan aikaan niin haikea ja innostunut olo nyt... Onneksi sopimukset neloskaudesta on jo tehty!)

And if the night is burning, I will cover my eyes...

Kriiseilemistä enemmänkin fandom -linjalla kuin Norin kanssa, mutta näiden kriisien keskellä on joskus vain hyvä istua alas (tai rysähtää sohvalle) ja tuijottaa tuon pienen, lähes kylläkin jo 8 kuukauden ikäisen poropojan menoa.
         Miten se kasvaa, miten se menee, miten se miettii ja ihmettelee, miten se oppii. Miten se kallistaa päätä ja yrittää kutsua vanhusta leikkiin. Miten se ärsyttää ikäpappaa uhmaavilla hypyillä ja kuonon tökkäisyillä takamukseen. Kuinka se haukkuu vanhaa kissaa, joka ei sitä suvaitse lähettyvilleen. Kuinka se leikkii nuoremman kanssa ja on opettanut sitä puolustamaan itseään.
        Ja kuinka se vain ottaa lelun, kierähtää selälleen ja leikkii ja örveltää, remuaa ja pinkoo ympäriinsä. Kuinka naurettavalta urpolta se näyttää välillä, kuinka se jää tuijottamaan minun katsettani. On siinä varsinainen veitikka kyllä.
       Miten se illan tullen käpertyy tietokonepöydän alle varpaita lämmittämään, kuinka se myöhemmin tulee huoneen lattialle nukkumaan, josta vaivihkaa kapuaa viekkuun. Kun se aamusin yhtä ulalla maailman menosta pyörittelee päätä herätyskellon soidessa, kuinka se huokaisee: 'Vielä viisi minuuttia...'

Semmoinen on minun Norppa, lähes jo 8 kuukautinen poropoika. On se semmonen äitin vauva vieläkin, yhdestä vähänkään pahemmasta sanasta se jo pyytelee anteeksi, mutta osaa myös painia osaavasti. Omistajalla käsivarret ja jalat mustelmilla, mutta kivusta ei tietoakaan. Ei verta, ei mitään, illan kestävät naarmut vain käsissä ja aamulla ne ovat jo kadonneet. Hellä tuo kaveri on kyllä, ellei sitten siltä kerjätä enempää turpaansa!

Vesikuppibisneksiä se ei ole lopettanut, mutta yli 8h pidätyskyky sillä jo on kunhan on aamulla päässyt tekemään molemmat tarpeensa. Muuten saattaa amislaisella olla vastassa hajuinen yllätys kotosalla... Niin se aika menee. On se silti vielä pikkunen. Järeä, jylhä, reppana ja pikkunen, kaikkia samaan aikaan.

Miun pikkuinen Norppa!

Komia poseeraus ihan lennosta!

Jaa mitä? Winter is coming? O-ou...! 

Running, running, running into a sunshine!

The clock never stops, never stops, never waits. We're growing old. It's getting late. -Ben Folds

Taas kuvaton postaus, anteeksi. On muutenkin ollut niin hiljaista, mutta siihen syy on niin yksinkertainen, että me ei olla tehty MITÄÄN. Ei. Mitään.

No ollaanhan me tietysti treenailtu vähän, mutta ei juurikaan mitään uutta. Kunhan Norin kärsivällisyys ja energia ja motivaatio menevät yhteen omien liikkeideni/osaamiseni kanssa niin silloin menee putkeen. Toisinaan vain nämä eivät mene yhteen; syy enimmäkseen minussa kylläkin...

Tyytyväinen olen Norin kaukokäskyihin äänellä. Istu, maahan ja seisominen alkavat sujua jo parin kolmen metrin etäisyydeltä todella hyvin. Meillä kun on alusta asti ollut vaikeuksia maahan menon kanssa; jo silloin kun sitä alettiin ensimmäistä kertaa namilla opettelemaan. Tuo herra nimittäin ei ole mikään kärsivällisyyden perikuva ja sen kyllä huomaa!
      Ja jos vain vähänkään valoa ja aikaa on suotu viikonloppuisin, ollaan alettu ottaa läpijuoksua ja pari hyppyä. Tuetystikään hypyt eivät ole korkeita, ehkäpä sen... kymmenen senttiä? Tämän kanssa tullaan varmasti jatkossa painimaan paljon - tai kuka tietää, jos Norin hehkulamppu syttyy jälleen yhtäkkiä asioiden yhteydessä.

Mutta varsinaisesti otsikko kertoo siitä, kuinka se kasvaa ja varttuu. Konttiahan se on nostellut jo kauan eikä se minua yllätä, todellisen kolhaisun sain siitä kun säkää mittailin. 8 kuukauden iässä tasan 50 senttiä! Pidin Norille melkoisen palopuheen, kuinka (erään kirjasen mukaan) jätkällä on enää neljän sentin vara! (+Lappalaisten sivuilla ihannekoko 51... mutta, mutta.)
       Lisäksi Norilla tuntuu olevan korvatkin tulossa käyttöön. Tottelee hienosti eikä ainakaan meikäläistä kyseenalaista paikka -käskyissä kun on tosi kyseessä. Tuli testattua äitsykän kutsuilla, jonne ramppasi porukkaa. Toki Nori pääsi odotuksen jälkeen tervehtimään, omaan pomppuilevaan tapaansa.

___

Tänään (21.11.) saatiin tänne meillekin lunta. Innolla odotan koulun jälkeistä kalapaniikkia kun Nori pääsee kontaktiin tämän uuden aineen kanssa - mitä mahtaa meinata? Kun sadekin on jo suuri ongelma kun ei sinne halua mennä töpöttelemään (TASSUT KASTUU) niin mitenköhän tämän kanssa sitten? xDD


Vähän tylsähkö postaus kun ei kuvia ole, mutta näin meillä nyt tällöin ^^

Sleep in your deep dream, my boy, you don't need to be afraid, I will protect you forever

9.11. Mätsärit Raisiossa. Viides kerta. Jännitys tuli hetkeksi, häipyi ja pysyi poissa. Tuppaa olemaan vähän helpompaa jo näissä käyminen - olen kyllä silti sitä mieltä, että virallisissa sitten pyörryn tai oksennan, miten vain.

Meillä kaikki sujui oikein hyvin, mutta kavereilla ilmeisesti ei :D Yhden kaverin piti tulla kuvaamaan menoa, mutta nukkuikin pommiin ja treffattiin hänet sitten myöhemmin. Kertun omistaja taas muisti, että mätsärit alkoivat vasta klo 13. Tunnin myöhässä olivat siis, mutta pääsivät vielä kehään! Hyvä hyvä!

Nori oli levoton kuten aina, stressasi ja yritti tehdä tuttavuutta muihin. Omistaja vaan ei sallinut. Käskytystä tuli istumaan ja maate ja niin edelleen ja vilpittömästi olen pahoillani kamu. Kehää saatiin odotella, tuomarilla taisi olla '5 minuuttia per koira' -tahti menossa.
        Vastassa oli boxeri, juostiin takana. Tänään tuli jälleen yksi syy lisää miksi haluaisin aina juosta Norin kanssa ensimmäisenä. Tämä koira tarvitsi treeniä enemmän, paljonkin. Juokseminen oli omistajan käteen hyppimistä ja me jouduimme tuomarin pyynnöstä odottamaan Norin kanssa, jotta saatiin sopiva väli (toisella puolen kenttää) ja silti ajauduttiin persuksiin kiinni. Punainen saatiin siitä.
        Ymmärsin miksi tuomarilla meni aina niin kauan ottaa seuraavat osallistujat. Hän antoi kommenttia. Noria kehui kovasti, kuinka hieno ja kompakti koira on, liikkeet oikein sulavat ja hyvät. Minä sain noottia puolestani, krhm. Norin kuono meni maassa, joten yritin nykäistä pään ylös. Tästä siis sain noottia, että kannattaa muulla tavoin saada pää ylös, muuten koira saa vain negatiivisen ajatuksen koko touhuun eikä sitten ikinä tule tykkäämään. Kiittelin neuvosta ja menin odottamaan punaista kehää.

Punaisten kehässä oli jälleen kivasti porukkaa. Ahdasta oli, mutta saatiin silti homma rullaamaan seisomis -kamppailulla. Tuomari ilmoitti haluavansa nähdä PARHAAN seisonnan, mitä koira pystyy tekemään. Tämähän me osattiin Norin kanssa. Takana oleva dobermannin omistaja käytti tapana heittää namin eteenpäin, jotta sai koiran katseen sinne ja antoi vähän ajan päästä ottaa namin. Ryntäämällä. Nori hienosti seisoi silti, ei juurikaan välittänyt.
       Porukkaa putosi ja putosi ympäriltä, mutta en kerinnyt sitä huomioimaan kun Nori tarvitsi pitää seisonnassa. On sillä vaan hyvä kärsivällisyys, seisomista nimittäin riitti ja jaksoi pönöttää hienosti. Onneksi ollaan opeteltu ns. suoraa seisomista. Siis niin, ettei tarvitse asetella juuri lainkaan kun menee jo niin hyvin valmiiksi.
       Lopulta tuomari ilmoitti, että juoskaa pari kierrosta. Katselin ympärilleni. Meitä. oli. neljä. NELJÄ?! Siinä sitten mentiin pari kierrosta ja Nori meni upeasti! Pari kertaa nokka painui maahan, mutta tällä kertaa korjasin äänellä. Huudahdin 'täällä!' ja 'hyvä!' äännähdyksiä. Sain pään ylös!

Sijoitus oli punaisten kolmas!

Ja kuten aiemmin tuli mainittua, kuvamateriaalia ei juurikaan ole. Vain Norin sievästä ekasta ruusukkeesta, josta saatiin kuva vasta kotona :3

Mahtava päivä takana siis, viides kerta toden sanoi! ^^

We got it on the video!

Videolle tallentunutta treeniä. Älkää välittänkö kehnoista videopätkien liittämisistä, videomuokkausohjelma ei ollut yhtä mieltä kanssani... Enjoy^^

Hope there's no rain, just the sunshine

Kuten mahdollisesti huomaatte, blogi muuttaa ulkonäköään jatkuvasti. Omistaja ei vain osaa päättää mikä näyttäisi hyvältä...

Huomenissa kuitenkin edessä on videointia kunhan sää sallii, ja ruoan laittoa. Perjantait on mulla koulusta vapaata niin on sitten aikaa harjoittaa kokkaustaitoja ja Norin osaamista laajemmin. Edessä on monenmoista: Norille agi- ja toko-treeniä.
         Minulla taas ruokalistana olisi alkuruoaksi vihanneskeittoa, pääruokana porsaan kyljyksiä ja siinä lisukkeena perunoita ja jälkiruoaksi karamellisoituja suklaapäärynöitä. Niin, jos olisikin koko päivä aikaa, se voisi helpottaa, mutta mutsi saapuu kotiin klo 16.00 ja silloin on kattauksen oltava valmis! Liikaa masterchefiä? Luultavasti.

See ya, tomorrow!

Working, working, that's how we are doing, buddy!

"Keep going! Push! Push! One more!"

Ei, me ei olla armeijassa. Puuhastelua on ollut pienimuotoisesti; pientä reeniä siinä 5-15 minuutin pätkissä. Tokoilua tällä viikolla. Ulkona (valitan aina samasta aiheesta) on aina liian pimeää agihommiin. Pitäisi päästä jonnekin valaistulle kentälle tai halliin, mutta löytyykö tältä paikkakunnalta sellaista? NO EI. *murh*

'Sivu' luonnistaa jo! Jesh! Voisin hypätä kattoon, sillä nyt Noria ei tarvitse ohjastaa kädellä kiertämään meikäläistä, vain käsky ja läimäytys reidelle riittää ja poika kiertää ja istuu vasemmalle puolelle. Good job!
       Seuraaminenkin on jo hyvässä mallissa. Kevyessä hölkässäkin pysyy vieressä eikä karkaile, tästä on hyötyä ainakin mätsäröinnissä ja näyttelyissä!

Mätsäreistä puheenollen, ollaan osallistumassa raision mätsäreihin 9.11. Se on sitten meidän viides mätsäri; saa nähä miten siellä käy! Pennut on luokiteltu erikseen isoihin ja pieniin, joka on hirmu kiva. Ollaan oltu vaa yhes mätsäris mis oli sama systeemi, muissa ollu molemmat samassa ja kyllä on pitkä aika siinä välissä odotella...
      Ja näköjään Kerttu omistajineen jälleen kerran tulossa! Mahtavaa! ^^

Ja fontille ja sen koolle tekisin jotain tekstien otsikossa, mutta bloggerilla on jotain mua vastaan! >_<


- Sorge näistä tyngistä postauksista, mitään ihmeempää kerrottavaa kun ei ole. Perjantaina säiden suosiessa kuvaan videolle meidän treenejä jälleen ^^ -

Music makes your body move, baby!

Ok, kun ei ole MITÄÄN muutakaan kerrottavaa ja silti haluan vain kirjoittaa jotakin kivaa, niin kirjoitetaanpa meidän (minun pikemminkin) treenimusiikkia. Minulla siis useasti toinen kuuloke korvassa ja sieltä tulee musiikkia. Lista on nolo, mutta itselleni tärkeää on tempo ja rytmi.
         Vähän kuin 'Tontut' -lastenohjelmassa 'Dani'-tonttu onnistui pelaamaan jääkiekkoa musiikin avulla! ^^


Järjestyksellä ei niin väliä, mulla tulee sekalaisella toistolla:

1. Anna Abreu - Music Everywhere
2. Ylvis - The Fox
3. Demi Lovato - Heart attack
4. Robin - Boom Kah
5. Colton Dixon - Never Gone
6. Taylor Swift - Haunted
7. Imagine Dragons - It's Time
8. Imagine Dragons - Radioactive
9. ONE OK ROCK - The Beginning
10. Glee Version - We Are Young
11. David Guetta - Whitout You
12. The Band Perry - If I Die Young
13. Parachute - Forever & Always
14. Will Young - Come On

....

Ja sitä rataa... Ehkä kannattaa sanoa näin suoraan, että en kuuntele Robinia. En. Tuossa Boom Kah biisissä on vaan niin hyvä rytmi, että minulla luonnistaa askeleet paremmin ja ajatus kiertää - kuten kaikissa muissakin biiseissä. Englannin kieli on välttämätön.

Success! #2

Vaikka vuorokausi onkin kääntymässä pian sunnuntaiseen niin silti tämä kaikki tapahtunut sijoittuu lauantai-iltaan. Ajankohtaan, jolloin iltahämärä oli ottamassa vallan, mutta näkökenttä ei kuitenkaan ollut täysin huono...

Päätin, että otetaan Norin kanssa nyt agi -treeniä (juuri näitä mitä voi kotona harjotella) eli kiertoa, läpimenoa, syliinjuoksua ja tänään otettiin uutena valssi.
       Koko treeni aloitettiin 'seuraa' -käskyllä. Koska en halua, että Nori hankaa jalassa kiinni seuratessa, annan välille oman arvonsa, kunhan katse on minussa ja askel kepeä. Hyvin menee näiden osalta, muutama metri edetään hyvin intensiivisesti jo!

Aloitetaan agista puhuminen vaikka siitä, että kun olen tuota 'kiertoa' harjoitellut ja aloitin uutena juttuna, niin otin loogisesti käskyksi 'kierrä'. Siinä on ollut omanlaista takkurointia, ja kun vahingossa eilen sitten sanoinkin 'ympäri' niin jätkä veti kuin vanha osaaja. Mistä lie senkin saanut päähänsä?
      Tehtiin sitä pari minuuttia, vaihdettiin läpijuoksuun. Palattiin takaisin 'ympäri' -käskyyn ja koska haluan tavoitella tähtiä ja mahdottomuuksia, jäin Norin kanssa n. 1-1,5 metrin päähän kierrettävästä esineestä - tässä tapauksessa valopylväästä. Annoin käskyn ja ohjasin kädellä, jalkojani en liikuttanut. Nori pinkaisi juoksuun, kiersi valopylvään ja lähti tulemaan takaisin. Sitä ennen olin kääntynyt ympäri ja ottanut muutaman juoksuaskeleen. Palkkaus ja kehut. Uudelleen. Sama meininki. Jess! (toki tämä toistettiin enemmän kuinkahdesti).

Tämän jälkeen otin 'sivu' -harjoituksia. Nyt poika osaa 'kierrä' -käskyn avulla edestä tultaessa kiertää oikealta puolelta, selän takaa vasemmalle ja istua siihen. Tänään taas niitä päiviä kun kaikki näyttää sujuvan?
       Sitten... valssi. Itsellä tähän epäilyksiä, koska tunnetusti pääni ja jalkani eivät aina pelaa samaan pussiin. Otin itselleni ilman koiraa varmaan lähes kymmenen kertaa, jotta varmasti jalat menevät yhteen käsien kanssa. Rohkaistuin ja otin Norin mukaan.
       Suu meinasi loksahtaa auki, kun Nori tajusi homman jujun. Tietysti mentiin hitaalla tempolla, mutta silti jätkä näytti tietävän, mikä on homman nimi! Palkaksi nameja ja kunnon juoksemista pallon kanssa. Loppuun kevennykseksi muutama 'sivu' ja seisotus, palkkaus ja sitten sisälle. Isot kehut ja paijaukset päälle.

On se vaan niin mahtava kun sillä keskittyminen ja energia pelaavat yhteen pussiin! - ja minun tietysti!

Jos huomenna aika ja sää sallivat, niin yritän ottaa videota harjoituksista taas. Kuvaton (almost), sorryt siis ^^

Success, yes!

(BLOGIN RUKKAUS - HUOMASITTEKO? ^^)

Ei, ei mätsäröintiä tänään, joten ehkäpä otsikko vie sen osalta vähän harhaan, mutta... Noh, jatketaan:

Torstai: Ole yksi päivä poissa kotoa ja saa koira sekaisin kotiinpaluulla. Jep. Nori ei meinannut pysyä nahoissaan kun saavuin kotiin, ja mitäpä poika teki? Tuli metallisen terassiputkiaidan välistä. Just, nyt se ei pysy siellä ilman valvontaa millään. "Kun kerran se tulee läpi, niin se tulee aina" - eikö vain?
            Kaikista jäätävintä tässä on se, että tuo väli, josta Nori ponkaisi läpi kuin vettä vain n. 16 senttiä... Tuo todellakin on varsinainen mato! Takaraivossa on aina kytenyt pieni pelko, että Nori keksii tuon tempun, mutta lopputuloksena ei ole voitokas läpimeno vaan kivulias juuttuminen lonkista...

Perjantai: Tuli selväksi, ettei mennäkään lauantaina mätsäröimään. Treenailtiin kyllä, mutta kehä ei kutsu. Meikäläisen pitää hoitaa pari koulutehtävää tässä vknlopun aikana, joten aika ei vain riittäisi kun sunnuntaina on sitten vielä työvuoro. Vaikkakin sunnuntaina olisi kyllä loimaallakin mätsärit - lähempänä siis... *huokaus*
            Täytyy katsoa miten käy.
            Treenailtiin kuitenkin tuossa aamupäivällä Norin kanssa vähän juoksemista ja sitten pari agilityjuttua. Kiertämistä ja läpijuoksua, sellaista mitä nyt voi ilman esteitäkin harjoitella.
            Ja nyt todellakin tuntuu, että poika on kasvanut todenteolla. Ei ulkoisesti - kyllä niinkin - mutta taisi merkata tänään. Kyllähän tuo on todella kauan jo konttia nostanut, mutta merkkaaminen... Nyyhkis. Noria ottaessa en malttanut odottaa sen kasvamista aikuiseksi (jota se ei onneksi vielä täysin näytä olevan), mutta nyt kun katselen pentukuvia ja muistoja... Mitä antaisinkaan yhdestä päivästä kun se vielä oli syliin sopiva nassukka?

Lauantai: Success! Yes! Aamutreenailua ja jes, Nori osaa nyt kaukokäskyllä nousta istuma -asennosta seisomaan! Jes, jes, jes! Tätä on treenattu jo jonkin aikaa ja nyt tuo luupää on sen hoksannut! Olen ehkä liiankin innoissani - voiko niin edes olla? - mutta Nori ei ole pitkään aikaan oppinut mitään uutta (ja minun syynihän se on, kun en ole opettanut, heh), joten sen puolesta olen todella riemuissani ^^

Saa nähä mitä päivä tuo lisää tullessaan!

Tahdon kuvaamaan agilityä niin perhanasti!

Vanhoja kuvia, tiedetään...

Muoks muoks, muokkaaminen on kivaa ^^