Camerakuulumisia

Ei ehkä tarvitse jälleen aloittaa tätä blogitekstiä kertomalla kuinka kiireellistä elämää vietetään koulun puolesta. Tai nyt minä sen jo kerroinkin. Kiire, päivystykset ja kaiken maailman muu ihmeellisyys pitää poissa blogista ja valokuvahommia saa tehtyä ainoastaan hyvin pitkillä käsittelyajoilla. Mutta pidemmittä puheitta:

Mistäpä sitä lähtisi valokuvausrintamaa purkamaan pitkästä aikaa?

Vaikkapa siitä, että yhä tallissa työrunkona viilettää Canon eos 60D ja ykköslinssinä Canonin 135mm 2L. Canonin 85mm 1.8 linssi on tätä nykyä työtön ja todennäköisimmin löytänyt uuden kodin kaverini kameralaukusta. Hieno linssi, jolla kuvailin lähes vuoden saaden hyviä ruutuja, mutta valitettavasti 135mm syrjäytti sen täysin. Kyllä se kuvausreissuilla aina mukana pyöri, mutta ei tullut rungon nokalle kiinnitettyä.

Canonin viilipurkki objektiivikin piti ostaa silkasta kaipauksesta eli 50mm 1.8. Voi elämä, en muistanut sitä niin muoviseksi renkulaksi, kameralaukussa sekin vaan pyörii edes takaisin. Käytännössä aika turha ostos, mutta sitten kun pistän kymppisarjalaisen myyntiin saa joku siihen mukaan viilipurkin nokalle. Hyvä combo ovat, mutta ei kun ei, ei ole vaan käyttöä.

Ikuisena kiinteäfanaatikkona ja Canonin valmistamien objektiivien suurkuluttajana tein jotain hullua ja menin ostamaan Sigman 70-200mm 2.8 objektiivin (vakaajattoman). Se saapui ilahduttamaan (tai kauhistuttamaan) arkeani maanantaina. Saa nähdä saanko siitä mitään irti vai lähteekö heti kiertoon. We will see.

Täyskennoon päivittymistä odotellaan yhä, mutta ehkäpä sitä kohta.

Nori täytti maaliskuun lopulla kolkosti kolme vuotta.

Norin terveystarkit lähestyvät ja mitä lähempänä ne ovat, sitä kauhistuttavampaa se on. Käväistiin hierojalla pari viikkoa sitten ja hyvinä uutisina saatiin tieto, ettei pahempia jumeja ollut. Jonkun verran niitä löytyi, mutta kaikki olivat avattavissa melko helposti. Huonompina uutisina hieroja kehotti tutkituttamaan polvet ja kuvauttamaan olat. Edestä painellessa/tunnustellessa Norin ilme muuttui jokaisena kertana, joten epäilyksiähän se herättää.

Tuskanhiki jo helmeili ajatuksesta, kuinka irtopalat veisivät harrastukset minimiin. Porokoirilla tämä kuitenkin on melko harvinainen ilmiö, mutta pessimistihän ei pety ja kerta se on ensimmäinenkin. Sain myös kuulla, kuinka agilityssä keinueste on koiralle erityisen vaikea, mikäli häikkää löytyy ranne/olat/niska -alueelta. Onko se ihmekään, mikäli ainainen tärähdys estettä suorittaessa tekee kipeää.

Mitäpä minä ajattelin välittömästi? Nori ei ole koskaan pudonnut keinulta, se ei ole pamahtanut, se on vain yksinkertaisesti vaikea ja epämiellyttävä. Jospa sitä saisi mielenrauhan terveystarkkien jälkeen. Nori kuvataan lähikuukausina, Nuutti loppukesästä elokuussa. Syksyllä siis on jo tieto, kuinka vapaasti ja rauhassa näillä piskeillä saa jatkaa harrastusrintamalla.

Kevät ja kesä on tuloillaan, ja juhannuksena pääsisi nautiskelemaan kesälomasta oikein kunnolla, mutta onko tällaisella ihmisellä kesälomaa? No ei tietenkään, kun on mahdollisuus suorittaa työssäoppimisia. Toppipaikkoina onkin vallan mielenkiintoiset mestat, nimittäin heti heinäkuun alussa pakkaamme kimpsut ja kampsut Norin ja Nuutin kanssa lähteäksemme kolmeksi viikoksi lappiin porotilalle töihin!

Sieltä jatkamme toiseen toppipaikkaan takaisin Kokemäelle kennel Mintline'sille, josta 9 viikon jälkeen vielä kerran lappiin toiseksi kolmeksi viikoksi. Olen enemmäin kuin innoissani, vaikka tällainen aikataulutus tekee kesästämme käytännössä treenittömän koiraharrastusrintamalla. Toki, olen pyöritellyt mielessäni ajatusta rallytokoliikkeiden opettamisesta Nuutille ja sitten syksyllä/keväällä starttaisimme koko lajin. Saa nähdä, voi tulla aika mielenkiintoiset oltavat!

Blogia yritän päivitellä parhaani mukaan, mutta kaikkihan tietävät, ettei tämä ole enää niin aktiivinen paikka kuin on joskus ollut. Siispä menkää ehdottomasti seuraamaan facebook -sivuamme, jossa kuulee edes vähän paremmin arkikuulumisiamme! Linkin löydät sivun reunasta! -->

Hyvää alkavaa kevättä!

- J, N & N