"Eksyin raakapakasteisiin narupallo kädessä..."

"...ja sitten mopo olikin jo menetetty."

Maanantaina (20.4.) Nori sai sahata autossa tällaista väliä kuin Häntälä-Forssa-Häntälä-Salo-Häntälä, paljon tuli kilometrejä alle, mutta onneksi Nori on nykyään reipas autoilija eikä välitä menemisestä sen enempää. Takaluukussa se keikkuu toinen korva vinksallaan, puhisee koiria nähdessään, kunnes käpertyy maate. Perusmatkarotta.

    Forssassa Nori tuli ilahduttamaan kanssaopiskelijoitani stressinlieventäjänä näin päättötyöaikana ja keräsi paljon suosionosoituksia tempuillaan. Kaikki kehuivat Norin söpöyttä ja osaavuutta, vaikka temppukirjosta esiteltiinkin yleisönpyynnöstä vain enimmäkseen kurrea ja kuolemaa. Hihnakävelyäkin ihmeteltiin.

Miten sä olet kouluttanu tän näin hyvin?! Mäkin haluan tällaisen koiran! 

Omistajana en osannut ottaa kehuja vastaan, mutta onneksi Nori osasi. Vuodenpäivät temput osanneena Norin taidonnäyte ei ole minulle mitenkään kummoinen suoritus. Yllättävämpää olisi, jos Nori ei tekisi temppuja: onhan niitä tahkottu sen vuoden aikana vahvistukseksi ja kurrea on viety eteenpäin monimuotoisempaan suoritukseen (jota ei kuitenkaan vielä esitellä keskeneräisyytensä takia).
     Opettajatkin ottivat Norin hyvin vastaan, jakoivat rapsutuksia ja kehuivat. Muutamat ihmiset eivät edes tajunneet koiran läsnäoloa, nukkuihan Nori tietokonepöydän alla suurimman osan päivästä. Tuota seikkaa minä Norissa arvostan hyvin paljon; rauhallisuutta ja uusien tilanteiden hyväksymistä. Nori voi nukkua uusissakin paikoissa ilman ongelmaa täydellisenä raatona, mikä helpottaa monissa asioissa. Koulusta poistuttaessa Noria toivottiin pikaisesti uudelle visiitille.

Koulusta riennettiin kotiin vain toteamaan äkkilähtö Saloon katsastukseen. Mikäs siinä, auto meni läpi ja sillä saa taas körötellä vuoden kaikessa rauhassa koiraharrastuksien parissa. Sieltä riennettiin syömään siskoni kanssa ja ruokailun ohessa käytiin enemmän läpi Norin agilityä - mahdollista ongelmaa puomia ja keinua kohtaan. Siskonihan on toiminut meidän agilitykoutsina nyt parin viikon verran ja antaa hyvää palautetta ja neuvoja, ainakin enemmän kuin oman seurani vetäjät antoivat alkeiskurssin lopulla.

       Yhteistuumin päätettiin, että Norin kanssa ei rataosina ole enää puomia eikä keinua ja keskitymme innostamiseen ja motivaatioon enemmän. Lisättäköön eiliseen postaukseen positiivisuutena se, että meille entisaikaisesti pelottava pussi suoritettiin hyvin kun Nori ensin näki vähän valoa. Toisella kertaa mentiin umpipussiinkin ongelmitta. Kyllä sieltä kaiken paskafiiliksen altakin alkaa tajuamaan niitä hyviä puolia treeneissä, lopulta.

Ruokailun jäljestä äiti käväisi Motonetissä ja minä sillä välin päätin käydä Mustissa ja Mirrissä katsomassa jonkinlaista narupalloa. Heelerikaverin kanssa treenatessa narupallo vaikutti Norista ihan kivalta, mutta saa nähdä onko oma sittenkään niin kiva. Narupallo kädessä eksyin raakapakastepuolelle katsomaan jotain yksittäistä pötköä, mistä voisi leipoa Norille jonkinlaisia omatoimiherkkuja, kunnes syliin olikin kasaantunut neljä erilaista pötköä erilaisia lihoja ja pussinameja ja loppukuitin summa keikkui kolmessakymmenessä eurossa. Ups.

       Loppuillaksi olikin tehtäväksi lihojen sahaamista pienempiin paloihin ja mitä pari makupalaa Nori sai maistiaisiksi, niin hyvin näytti uppoavan. Joskos sitä pääsisi tämän viikon sisällä pyöräyttämään parit namit ja testaamaan toimivuutta ensisunnuntain treeneihin narupallon ohella.