sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Norin kuulumiset kotomaasta

Mikä siinä on, että on hinku kirjoittaa blogia, vaikka juuri mainostin taukoa?

Norin kuulumisia on tullut kyseltyä kotosuunnasta vähintään kerran viikossa. Usein laitan kysymyksiä pojan kunnosta ja syömisestä ja sielunmaisemasta samalla, kun kerron oman viikkokatsaukseni. Aina saan vastaukset kysymyksiini lyhyissä määrin, äitini nimittäin ei ole mikään kirjoittajaniekka.
       Nori on kuitenkin voinut hyvin. Se syö iltaruokansa lähes kokonaan, muutama nappu jää kupin pohjalle. Äitiä olen koko Norin elinajan ja ennen edes koko koiran tuloa yrittänyt opettaa siihen, että kuppi otetaan pois, jollei ruoka maistu ja annetaan vasta seuraavalla ruokintakerralla. Mikäli minä en koiraa ruoki, kuppi on koko yön lattialla. Vasta aamulla saatan huomata noukkia sen ylös - mikäli siellä on vielä ruokaa. Opetus on siis kaikunut kuuroille korville.


       Pahoja Nori ei ole tehnyt lainkaan, mitä aluksi ounasteltiin. Olen havainnut Norilla ja äidillä samanlaista ongelmaa, mitä äiti ja Papi jakoivat keskenään; auktoriteettiongelmaa. Nori on useammin kuin kerran tuhonnut/suolestanut tyynyn tai pehmolelun aivan äitini selän takana - pentuna ensimmäisen kerran. Silloin Nori kävi jättimäisen saksanpaimenkoirapehmolelun kimppuun äitini ollessa tietokoneella, ja suolesti koko otuksen. Tämän saman se on tehnyt tyynylle äidin ollessa järjestelemässä keittiönkaappeja. Molemmilla kerroilla olen itse ollut poissa kotoa. Lisäksi ollessani elokuvissa tai muualla viettämässä aikaa kavereiden kanssa (paikoissa, jonne koiria ei voi ottaa mukaan) äiti on toisinaan nukahtanut sohvalle ja Nori on ollut silloin ruokavarkaissa. Varastanut mm. hillomunkkipussin ja tankannut itseensä 3 sokerimunkkia, joskus varastanut lihanjämät hellalta ja monia muita nannamannoja. Vain silloin kun äitini on Norin kanssa kaksin.

Itse olen monesti ollut Norin kanssa kotona kaksin ja nukahtanut televisiota katsellessa, mutta ei Nori silti ole vienyt keittiön- tai olohuoneen pöydälle unohtuneita ruoanjämiä. Yksinollessaan se käyttää kyllä tilaisuuden hyväkseen, jos kokee siihen mahdollisuuden. Nykyään keittiöovi onkin visusti kiinni, kahva ylöspäin käännettynä ja olohuoneen pöytä tyhjänä kun poistumme talosta.


On siis ollut enemmän kuin huojentavaa saada kuulla, ettei Nori ole poissaollessani tehnyt pahoja.
Äidin kultapoika <3

2 kommenttia:

  1. Meillä ei edes kahvojen kääntäminen estänyt ovien availua. Lukkoon laitettava jos vain mahdollista. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä onneksi käännetyt kahvat ovat tehonneet. Vessan ovi on ainoa, missä kahva on normaalisti ja sepposen selällähän se ovi on aina kun palataan kotiin :D

      Poista