Who I am, who I'm not, who I wanna be

Ensimmäinen postaus, here we go.


-96 vuosimallia oleva maalaiskaupungin nulikka (ELI MINÄ!) aloitti ammattikoulun syksyllä 2012 audiovisuaalisessa viestinnässä, Forssassa. Intohimoihin kuuluu koiraharrastukset, valokuvaus ja kirjallisuus kaikissa muodoissa.

Taloomme on kesälomani alkaessa tepastelemassa n. 9vk:n ikäinen Lapinporokoiran urospentu mustissa väreissä - ehkäpä sen voikin jo arvata blogin osoitteesta. Se tarkoittaa siis kuuden vuoden mittaisen unelman toteutumista vihdoin ja viimein!
       Pentu on myös sijoitusuros, joten tulen olemaan kasvattajan kanssa paljon tekemisissä. Mahtavaa! Kasvattaja onkin vaikuttanut mahtavalta tyypiltä, joten on hienoa, että voimme tehdä enemmänkin yhteistyötä pennun kanssa kuin sen ensimmäisten kuukausien kasvussa.

Nimihän on monesti päänvaiva; onhan kyseessä pitkän elämän kanssasi kulkeva koira opetettava tuntemaan nimensä ja sen tulisi sopia myös suuhun lausuttavaksi niin riehakkaissa ja vaarallisissa tilanteissa kuin harrastuskentilläkin. Lyhyt ja ytimekäs, ei liian vaikea.

       Halusin myös pennun nimeen jonkinlaisen yhteyden joko sen luonteeseen tai ulkomuotoon. Tämä musta uros on kasvattajan mukaan lupaava yksilö; yritin siis etsiä latinankielistä nimeä tähän liittyen; toivo, usko, luottamus, rohkeus, lupaus... (Rakastan latinankieltä!) Mikään ei toiminut latinaksi käännettyinä hyvältä. Siirryin väreihin. Musta ei missään nimessä sopinut, joten hylkäsin sen ja aloin summan mutikassa selailemaan muita kieliä läpi.
      Muistin ranskankielen tunneilta sanan mustan olevan noir, mutta ei sekään tuntunut sopivalta. Päätin jättää nimen mietinnän vähemmälle, kyllä se sitten sieltä tulisi kun aika olisi oikea - viimeistään silloin kun pennun näkisi ensimmäisen kerran.

Aikaa kului, ja jossain määrin nimen keksiminen alkoikin jo stressata. Olimme käyneet äidin kanssa läpi nimivaihtoehtoja niin lapinalueista kuin kaupungeista aina yhtä eriskummallisimpiin ehdotuksiin. Levi, Rova, Ylläs... Olimme kadoksissa - totaalisesti. En kiellä, etteivätkö nuo nimet olisi sopivia, mutta meistä ne eivät tuntuneet sopivilta.
      Emme olleet tuolloin vielä tietoisia, mikä pentu tulisi olemaan meidän. Vain yksi musta oli syntynyt; vaihtoehdot jakaantuivat parkkiin ja mustaan. Lopulta keksimme, jospa parkki uros olisikin tuleva pentumme, sen nimi voisi hyvin olla Peltza! Omassa erikoisuudessaan halusin nimenomaan z-kirjaimen. Tiedättehän sen Haltin häät -kappaleen? "Silloin astui kirkkoon tumma Peltsa Ruotsinmaan..."
      Myöhemmin, mitä enemmän mietin Peltza nimeä, sitä epämääräisemmältä se tuntui. Sillä ei voinut komentaa, siinä ei ollut kohtaa jota painottaa. Peltza jäi siis pois laskuista, olimme jälleen alkupisteessä. Uskoin yhä enemmän siihen, että nähdessäni ja päästessäni nostamaan pennun ensimmäisen kerran syliin, tietäisin sille nimen.

Meni muutama viikko ja olin yrittänyt olla stressaamatta nimestä ja keskittyä siihen, että olen yhä teini, jolla on teinin tavat fanittaa julkkiksia ja viettää aikaa kavereiden kanssa. Välihuomautuksena haluan sanoa, kuinka mahtaviin ihmisiin olen tutustunut tänä vuonna; luokkamme yhteishenki on korvaamatonta, kaikki auttavat toisiaan - yrittävät ainakin.
      Normaalin teinin tavoin vietin siis aikaa kaverieni kanssa ja menimme elokuviin katsomaan kauan mainostettua ja sitäkin enemmän puhuttua elokuvaa: The Hobbit - An Unexpected Journey. Elokuva oli yhtä upea kuin olin odottanutkin - Martin Freeman on eräs näistä julkimoista, jota olen päätynyt fanittamaan, mutta se ei taida olla osa tätä blogia...
      Samalla katselukerralla törmäsin pienen roolin omaavaan kääpiöön nimeltä Nori. Rooli oli ehkä pieni, mutta se jäi mieleeni. Nori... Melkein kuin noir, vain i- ja r-kirjain olivat vaihtaneet paikkoja. Nori. Se se on! Tähti jo syntyessään!
      Vielä tuolloinkaan minulla ei ollut tietoa, olisiko tuleva pentuni musta vai parkki. Mustalle nimi oli keksitty, mutta tarvitsin varalle vielä parkin nimen. Päätin mennä poliitikoiden tapaan sieltä, mistä aita on matalin ja etsiä samasta elokuvasta nimen; päädyin nopeasti nimeen Bilbo. This time will be for Nori or Bilbo.

      Pentuja on tullut käytyä katsomassa jo kerran ja kuun viimeisenä päivänä haetaankin karvanaama kotiin. Musta Nori. Alkaa pikkuhiljaa todellakin mennä tuonne aivojen syövereihin, että meikäläisestä on tulossa äiti - jonkinlainen...

Lisää tulevia karvaisia ja pörheitä seikkailuja voi seurailla minun ja Norin elämästä enimmäkseen täältä, mutta myös toisen perheemme koiran, papillon Papin ja ystäväni sekarotuisen Manta koiran seikkailuja voit seurata Täältä!