tag:blogger.com,1999:blog-1792972424723053644.post1362743349253004798..comments2023-05-03T02:57:33.277-07:00Comments on Lohdunkantajat: Vermeet tekevät taiteilijan?Unknownnoreply@blogger.comBlogger8125tag:blogger.com,1999:blog-1792972424723053644.post-83024159044851040582017-01-31T06:44:48.547-08:002017-01-31T06:44:48.547-08:00Eksyin tänne blogiin, ja meni heti lukulistalle. K...Eksyin tänne blogiin, ja meni heti lukulistalle. Kirjoitat just sellaista mulle sopivaa tekstiä ja kuvatkin on upeita. <br />Itse aloin kuvaamaan jonkun verran (ainakin?) neljä vuotta sitten patteripokkarilla. Kamera ei tarkentanut, en osannut kuvata ja en ymmärtänyt mistään mitään. Sitten hankin vähän paremman pokkarin sillä ei 13-vuotiaalla ollut mahdollisuutta eikä varaa muuhun. Haaveilin järkkäristä ja vihdoin puolisen vuotta sitten kesätöiden jälkeen päätin järkkäriin panostaa. Enkä kyllä vieläkään osaa kuvata tai editoida, mutta yritän. Eikä mulla kyllä ole varaakaan käyttää muuta kuin ilmaista editointiohjelmaa. No, ainakin yritän. <br />Mä ihmettelen sitä muotia, että jokaisella ihmisellä pitää olla järkkäri hienoine putkineen ja sitten he ottavat suunnilleen yhden kuvan vuodessa, eivät editoi eivät mitään. Käyttävät automaattia, puolet kuvistaan ottavat kuitenkin sillä puhelimella. Miksi valuttaa sellaiset määrät rahoja järkkäriin jos ei edes yritä ottaa siitä kaikkea iloa irti?<br />No, itse toivon että joku päivä voin ottaa sen verran hyviä kuvia, että niitä kehtaa minnekkään julkaista. <br />Ja tuo koirapuoli:<br />Rodulla on periaatteessa väliä. Sitä en ymmärrä, että joko hankitaan itselle sopiva rotu ja lähdetään sitä rotua muuttamaan jotta sille saataisiin ne tietyt ominaisuudet ja siitä tulisi hyvä kisakoira vaikka agilityyn. (tarkoitan nyt sellaista monissa roduissa näkyvää tyyliä, että suositaan ei rotutyypillisiä yksilöitä jotta saadaan esimerkiksi "moottori" paremmaksi tms) Toisaalata en myöskään ymmärrä sitä, että hankitaan rotu ja koira vain harrastuksen perusteella. Ei siinäkään ole mitään järkeä, että otetaan periaatteessa koira joka ei omaan käteen sovi vain jotta voidaan pärjätä jossakin lajissa. Itselläni on harrastuskaveriksikin hankittu koira, jolla ei olekaan hermoja ryhmässä toimimiseen. Toisaalta hankimme toisen koiran vain kivaksi näyttely- ja siitoskoiraksi (kasvattajakaveri jolta koira meille tuli sanoikin, että tästä pentueesta ei mitään harrastuskoiria sitten tule) ja kas kummaa mulla on käsissäni täydellinen harrastuskaveri. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että ensin hankitaan se koira ja sitten etsitään hararstuslaji joka sopii kyseiselle koirakolle. Tietenkin jos toiveissa on vaikka agilitykoira, niin ei ole järkeä hankkia koiraa jonka vanhemmilla on esimerkiksi vähänkään heikommat lonkat tai selkä. <br />Koiralle on kanssa ihan sama, että onko se lelu itsetehty vai kallis merkkilelu. Tai onko omistajan treeniliivi pinkki vai ruskea. Onhan se hauska harrastaa kalliilla ja hienolla ja kertoa kuinka "me käytetään vaan ******", mutta loppujen lopuksi ketään ei treenikentällä tai kisoissa kiinnosta kenellä oli hienoin treeniliivi ja lelu, vaan se miten treenit menivät. Samaan kategoriaan menisi myös esimerkiksi näyttelyiden helmihihna-muoti. Itse en sellaiseen koskekaan (sillä ovat epäkäytännöllisiä) ja kas kummaa koirani on monta kertaa voittanut tiensä ropiksi jne.<br />Tulipa pitkä sepustus... No, ajatuksia löytyi :D Kavehttps://www.blogger.com/profile/00260413861336085583noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1792972424723053644.post-9256615808645267112016-08-07T16:28:30.825-07:002016-08-07T16:28:30.825-07:00Kuvaaminen on lähes yksilökohtaisesti jokaiselle i...Kuvaaminen on lähes yksilökohtaisesti jokaiselle ihmiselle erilaista ja sitä, miten sitä haluaa elämässään hyödyntää (työ, muistot jne.). Hienoa, että se on sinulle tärkeää kalustosta riippumatta! :)Anonymoushttps://www.blogger.com/profile/11023214597086781638noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1792972424723053644.post-37225073163462754682016-08-07T16:26:18.457-07:002016-08-07T16:26:18.457-07:00Kiiiiiitus!Kiiiiiitus!Anonymoushttps://www.blogger.com/profile/11023214597086781638noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1792972424723053644.post-57955334902514824692016-08-07T16:25:58.307-07:002016-08-07T16:25:58.307-07:00Kiitoksia pitkästä ja pohtivasta kommentistasi! On...Kiitoksia pitkästä ja pohtivasta kommentistasi! On hienoa kuulla, että tekstit herättävät pohdintaa puolin jos toisin :)Anonymoushttps://www.blogger.com/profile/11023214597086781638noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1792972424723053644.post-18998622043717386592016-08-07T09:46:18.737-07:002016-08-07T09:46:18.737-07:00Todella mielenkiintoinen ja pohdintaa herättävä te...Todella mielenkiintoinen ja pohdintaa herättävä teksti! <br /><br />Itse aloitin valokuvauksen harrastuksena noin kaksi vuotta sitten, kun aloin käyttämään vanhempieni järkkäriä enemmän ja enemmän. Sitä ennen oli tullut kuvattua pokkareilla, joilla tuli lähinnä räpsittyä kuvia, vaikka joskus jotain ideaakin koitin miettiä. Silloin, kun kaksi vuotta siten aloin kuvata paljon juoksin suunnilleen joka paikassa kameran kanssa. Oli intoa aina, halusin kuvata aina, ja oli hauskaakin aina. Halusin myös kehittyä, ja on mukava katsoa jälkikäteen, millaisia pieniä muutoksia on ajan kanssa tullut. Kun tajusin kuvankäsittelyn hyödyt, alkoi loputon kokeileminen ja yrittäminen silläkin saralla. Mulla oli sellainen jatkuva inspiraatio ja siinä samalla kehittyi hitaasti, mutta kehittyi kuitenkin. Kuvauskalustona tällöin tosiaan 40D ja kittilinssi, joista sama runko on mulla edelleen. Kittilinssi päivittyi 50-milliseen puolitoistavuotta sitten, kun se sanoi itsensä irti joiltain osin (zoomi ja automaattitarkennus alkoi sahata, enkä silloin tajunnut kokeilla vielä manuaalitarkennusta).<br /><br />Nyt taaseen tuntuu siltä, kuin mikään ei onnistu. Kuvat junnaavat paikoillaan. Ne eivät ole ihan hirveitä (ainakaan toivottavasti :’D), mutta niissä ei ole mitään erikoista. Ne tuntuvat toistavan koko ajan itseään, kaikki kuvauspaikat tuntuivat kuvatuilta ja mitä vielä. Kuvia käsitellessä tulee lätättyä kaikkiin melkein samantyylinen muokkaus, mikä ärsyttää. Se tekee valokuvauksesta tylsää, kun ei kokeile uutta. Itse olen tosiaan huono kokeilemaan mitään uutta tai erilaista, jos jokin tuttu ja turvallinen vaihtoehto löytyy. <br /><br />Aloitin kesän alussa sadan kuvan haasteen, mikä on laittanut aina välillä pohtimaan jotain ihan uutta, kun samaa pikkukylää kiertäessä on vähän hankala kuvata samaa koiraa sadan päivän ajan saaden erilaisia kuvia. Välillä olen kuvannut jotain muutakin, mikä on oikeastaan mukavaa vaihtelua. Loppujen lopuksi niiden muidenkin kohteiden kuvaaminen kehittää siinä koirien kuvaamisessakin, kun tulee kokeiltua erilaisia tekniikoita, joita ei koiraa kuvatessa välttämättä edes tajuaisi kokeilla. Välillä kyllästyttää samalla linssillä kuvaaminen, mikä saa aina välillä katselemaan muita linssejä (esim. 85-millinen jota olen katsellut aina), mutta uuden ostamisen sijaan päätinkin kokeilla taas kittilinssillä kuvaamista hyödyntäen niitä puolia siitä, mitkä edelleen toimivat, vaikka edellisellä kerralla useampi kuukausi sitten sillä otetut kuvat menivät pieleen ja olivat ihan hirveitä. Tällä kertaa kuvista ei todellakaan tullut täydellisiä, mutta ne olivat erilaisia ja ihan hauskaa vaihtelua.<br /><br />No joo, tuli vähän tekstioksennus tästä mun kommentista, mutta teksti herätti vaan paljon pohdintaa oman valokuvausharrastuksen suhteen. <br /><br />Onnea muuten sopimuksesta Kennelliiton kanssa, todella hieno saavutus! :)Aliciahttps://www.blogger.com/profile/08854359140887761294noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1792972424723053644.post-41764072796845039412016-08-06T01:23:23.704-07:002016-08-06T01:23:23.704-07:00Keep your head up indeed! Otat upeita kuvia <3Keep your head up indeed! Otat upeita kuvia <3Liinahttps://www.blogger.com/profile/06761666268084199225noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1792972424723053644.post-34714644676121627792016-08-05T14:41:45.640-07:002016-08-05T14:41:45.640-07:00Ja onnea sopimuksesta kennelliiton kanssa! :)Ja onnea sopimuksesta kennelliiton kanssa! :)laurahttps://www.blogger.com/profile/07413902114664058335noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1792972424723053644.post-21436073433413944992016-08-05T14:41:04.198-07:002016-08-05T14:41:04.198-07:00Mielenkiintoinen teksti ja tunnistan itsenikin riv...Mielenkiintoinen teksti ja tunnistan itsenikin rivien välistä. Itselleni valokuvaus on ollut huonon muistin tukena erittäin tärkeä asia. Ensimmäinen kamerani oli hp:n alle 100e kamera, jolla kuvasin paljon. Ensimmäisen järjestelmäkameran nikonin d60 sain rippilahjaksi, jonka jälkeen kamera on kulkenut joka reissulla mukana. Seuraava hankinta oli nikonin d5100 kun suljin meni edellisestä rikki. Voin myöntää etten vieläkään ymmärrä kuvauksen perusteistakaan hölkäsen pöläystä, mutta kuvaaminen on itselleni henkilökohtaisesti erittäin tärkeää. Onhan se järkkäri helpottanut kuvaamista paljon, mutta vähistä rahoista ostettuna se on myös ollut itselleni arvokas. Samoin ne kaksi tai kolme läppäriä jotka olen täyttänyt muistin osalta ääriään myöten täyteen kuvista samoin yhden ulkoisenkovalevyn. <br />Koiramaailmassa pelataan välineillä paljon samoin muotiroduilla, mutta se onkin sitten toinen ikuisuusaihe. laurahttps://www.blogger.com/profile/07413902114664058335noreply@blogger.com